Äänenmurroksen vaikutus laululliseen minäpystyvyyteen sekä musiikkikasvattajien keinot kohdata äänenmurros yläkoulussa

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako äänenmurros laululliseen minäpystyvyyteen ja mitkä tekijät siihen voivat vaikuttaa. Selvitin tutkimuksessani lisäksi sen, millaisin keinoin musiikkikasvattaja voi toiminnallaan motivoida nuorta yläkouluikäistä laulamaan äänenmurroksesta huolimatta. Etsin tutkimuksellani keinoja siihen, miten musiikkikasvattaja voi tukea oppilaita löytämään oman äänensä ja päästä irti mahdollisesta häpeästä omaa ääntänsä kohtaan, keinoja vahvistaa oppilaan laulullista minäpystyvyyttä.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys sisältää yläkoulun musiikin opetussuunnitelman ja tarkemmin laulamisen yläkoulussa, äänenmurroksen, minäpystyvyysteorian sekä laulullisen minäpystyvyyden. Tämän lisäksi käsittelen musiikkikasvattajan näkökulmasta positiivista pedagogiikkaa sekä yhteisöllisyyttä laulamisessa, eli laulamisen tuomia sosiaalisia vaikutteita. Tutkimukseni on pääosin kvantitatiivinen, eli määrällinen. Keräsin tutkimusaineistoni musiikkikasvatuksen opiskelijoilta sekä jo työelämässä olevilta musiikkikasvattajilta, jotka vastasivat monivalintakysymyksiin sekä yhteen avoimeen kysymykseen, oman kokemuksensa ja käsityksiensä perusteella liittyen äänenmurrokseen ja laulamiseen yläkoulussa. Avoin kysymys tuotti taas laadullista dataa, mikä tekee tutkimuksestani osittain kvalitatiivisen.

Määrällisten tulosten analyysimenetelmänä käytin frekvenssijakaumaa sekä järjestysasteikkoa. Kartoitin kustakin vastauksen muuttujasta frekvenssit ja prosenttiosuudet. Laadullisten tuloksien analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysimenetelmää.