Yläkoulun aineenopettajien käsityksiä oppimismotivaation tukemisesta ja siihen liittyvistä haasteista itsemääräämisteorian viitekehyksessä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin aineenopettajien käsityksiä oppimismotivaation tukemisesta sekä siihen liittyvistä haasteista yläkoulussa. Motivaatiota tarkasteltiin yhtenä oppimisen taitojen tukemisen osa-alueena, johon voi vaikuttaa ja jota voi säädellä. Koulussa oppimisen tavoitteet ja sisällöt määritellään oppijoille usein valmiiksi. Tällöin myös motivaatiota voivat määrittää tai säädellä enemmän yksilön ulkopuolelta tulevat tekijät. Heikentyvä motivaatio ja heikentyvät oppimistulokset ovat kasvava haaste peruskouluissa. Motivaatio on ajankohtainen tutkimusaihe erityisesti yläkoulukontekstissa. Siihen liittyvää kasvatuspsykologista tutkimusta on vielä verraten vähän, mihin tällä tutkimuksella pyritään osaltaan vastaamaan. Tavoitteena on myös vahvistaa tutkimusperustaista tietoa opetuskäytäntöjen kehittämiseksi esimerkiksi täydennyskoulutuksen kautta.

Tutkimuskysymykset olivat: 1) Minkälaisia käsityksiä aineenopettajille on oppimisen tukemisesta yläkoulussa? 2) Minkälaisia käsityksiä aineenopettajilla on oppimisen tukemiseen liittyvistä haasteista yläkoulussa?

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli Decin ja Ryanin kehittämä itsemääräämisteoria ja siitä johdetusti keskeisisinä käsitteinä: motivaation lähteet, tyypit ja säätely, psykologiset perustarpeet, autonominen ja kontrolloitu motivaatio sekä sosiaaliskontekstuaaliset tekijät. Tutkimus oli laadullinen kasvatuspsykologian tutkimus. Tutkimusaineisto tuotettiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joihin osallistui yhdeksän (N=9) eri oppiaineiden opettajaa viidestä eri yläkoulusta (neljä kuntaa). Aineiston analyysissä yhdistettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja teoriaohjaava analyysi. Analyysin tuloksena muodostui molemmille tutkimuskysymyksille kolme pääluokkaa ja 3–5 alaluokkaa kullekin pääluokalle.

Tutkimuksen tuloksena ilmeni, että aineenopettajien pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa vaikuttaa löytyvän monipuolisesti mahdollisuuksia tukea oppilaiden psykologisia perustarpeita. Samalla ilmeni erilaisista yhteiskunnallisista tekijöistä, oppilaista ja ryhmän dynamiikasta sekä (opettajista) sisältä päin nousevia painetekijöitä, jotka haastavat em. perustarpeiden tyydyttymisen tukemista ja voivat olla yhteydessä kontrolloiviin opetuskäytänteisiin. Nämä tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Uudempina tuloksina tässä tutkimuksessa ilmenivät seuraavat näkökulmat, joille näyttäisi olevan lisätutkimuksen tarvetta oppimisen tukemisen näkökulmasta: oppimisen pulmien havaitseminen ja tunnistaminen (lähtökohtana sopiville tukitoimille), yläkoulujen aineenopettaja- ja oppiainekeskeinen toimintakulttuuri, kahtiajako ja tasapainoilu ryhmän ja yksilön toiminnan säätelyssä sekä kodin kanssa tehtävän yhteistyön merkitys ja haasteet.