Ammatillisen vuorovaikutuksen rakentuminen ja vuorovaikutuskeinot kriisityössä

Abstract

Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan havaita, että kriisityön ammatillisen vuorovaikutuksen tutkimus suomalaisen perustason kriisiavun kontekstissa on vähäistä. Suomessa on kehitetty asiantuntijajohtoisesti kriisityötä 1990-luvun alkupuolelta, ja kriisiverkosto on kasvanut koko maan kattavaksi. Pitkän ja asiantuntijajohtoisen kehitystyön vuoksi Suomessa toteutettu kriisityö tarjoaa vakuuttavan pohjan tehdä tutkimusta kriisityön vuorovaikutuksesta. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan järjestölähtöisen perustasolla tuotetun kriisiavun ammatillisen vuorovaikutuksen rakentumista sekä kriisityölle ominaisia vuorovaikutuksellisia keinoja kriisityöntekijöiden näkökulmasta.

Tämä Pro Gradu -tutkielma on toteutettu laadullisin menetelmin ja aineistona toimii viiden järjestössä työskentelevän kriisityöntekijän haastattelut. Aineiston analyysi on tehty grounded theory -menetelmää mukaillen, jonka pohjalta on luotu kriisityön vuorovaikutuksen rakentumista ja vuorovaikutuskeinoja kuvaava kolmikerroksinen teoria. Tutkimuksen tuloksissa pohja kriisityön vuorovaikutukselle rakentuu organisaation luomista puitteista ja järjestölähtöisen kriisityön luonteesta. Toisen kerroksen kriisityön vuorovaikutuksen rakentumisessa muodostavat kriisityöntekijän henkilökohtaiset ja ammatilliset valmiudet. Viimeinen kerros teoriassa muodostuu kriisityölle ominaisista vuorovaikutuksellisista keinoista, joista luotiin kaksi pääkategoriaa: 1) vuorovaikutussuhteen rakentaminen ja ylläpitäminen 2) Psykologinen turvallisuus ja edukaatio.

Kriisityön vuorovaikutuksen tutkimus on merkittävää, jotta alalta saataisiin tutkimusnäyttöön perustuvia toimintamalleja ja kriisityön kehitys voisi jatkua edelleen. Yleistettävien tutkimustulosten perusteella voitaisiin kriisityön vuorovaikutuksen malleja kehittää siten, että niistä hyötyisivät myös muut asiantuntijat, jotka työskentelevät haastavissa elämäntilanteissa olevien ihmisten parissa.