Sivistyksestä ja sen mahdollisuudesta

Abstract

Sivistys (Bildung) on kuulunut kasvatustieteen käsitteistöön sen syntyajoista saakka ja ideana sekä filosofien pohdinnoissa jo paljon aiemmin, ja sen käsitteellinen maailma on hyvin rikas ja monipuolinen. Koska sivistys ei ole minkään tieteenalan omaisuutta ja sitä käytetään muissakin ihmistieteissä, sekä yleiskielessä, sen sisältö ja ymmärrys siitä on varsin kirjavaa ja monitulkintaista. Tämä on samaan aikaan sekä rikkaus, että haaste ja pohjana tutkielmalleni onkin ollut halu ymmärtää ja avata sivistyksen ja sivistysprosessien merkitystä ja myös sitä, miten sivistys ylipäätään on mahdollista.

Sivistysteoreettisesti työssäni keskeiseksi tekijäksi sivistyksen mahdollisuudelle asettuu sivistyksellisyys (Bildasamkeit), joka luonnehtii ihmistä niin yksilönä kuin lajina. Sivistyksellisyys on kuin potentiaali tai tarve kyetä korvaamaan geneettisiä ja evolutiivisia puutteita, jotta ihminen lajina voisi selvitä. Sivistys on sosialisaation ylittämistä, ei ainoastaan sopeutumista vallitsevaan elämänmuotoon. Sivistyksen ideassa ja sivistysprosessien päämäärässä on kyse Platonin luolavertausta mukaillen ”hyvän ideasta”, paremmasta tulevaisuudesta.

Kasvatuksen ja sivistyksen suhteessa on kyse pedagogisen paradoksin ratkaisemista. Kasvatus-teoreettinen vastaus sivistyksen mahdollisuuteen voida löytää pedagogisen toiminnan teoriasta. Sen periaatteet toteutuvat pedagogisessa suhteessa kasvattajan, kasvatettavan ja ympäristön välillä. Kasvatuksessa on pohjimmiltaan kyse sivistysprosessin edistämisestä.

Institutionalisoitunut kasvatus syntyi tarpeesta saattaa seuraavat sukupolvet osaksi muuttuvaa, modernia yhteiskuntaa, tilanteessa, jossa välitön ympäristö ei enää kyennyt sitä tehtävää riittävän hyvin hoitamaan. Tänä päivänä kouluun ja koulutukseen kohdistuu monenlaisia vaatimuksia, odotuksia ja ohjaamista sen ulkopuolelta. Siksi tarvitaan keskustelua ja ymmärrystä siitä, mitä kasvatus ja sivistys on ja miten sivistys ylipäätään on mahdollista. Siihen keskusteluun osallistun tällä opinnäytetyölläni ja näen sen jatkamiselle voimakkaan tarpeen.