Lapsuuden diskurssit : kriittinen diskurssianalyysi varhaiskasvatusta käsittelevistä mediateksteistä 2020-luvulla

Abstract

Lapsuus asemoituu yhteiskunnassa monin eri tavoin heijastaen yhteiskunnan arvoja ja valtasuhteita. Viime vuosina tutkimuskentällä on käyty keskustelua lapsuuden luonteesta ja lapsen paikasta. Tämä tutkimus osallistuu keskusteluun tarkastelemalla, miten lapsuus rakentuu diskursiivisesti varhaiskasvatusta koskevissa mediateksteissä. Media toimii keskeisenä areenana, jossa lapsuuden merkityksiä tuotetaan ja uusinnetaan.

Laadullisen pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa suomalaisessa mediassa julkaistujen varhaiskasvatusta käsittelevien mediatekstien kautta rakentuvia lapsuuteen liittyviä diskursseja. Diskurssien tunnistamisen tarkoituksena on tuoda esiin, miten ne vaikuttavat lapsuuden asemaan yhteiskunnassa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Aineistona on toiminut Yleisradion varhaiskasvatusta käsittelevistä verkkojulkaisuista koostettu media-aineisto, joka sisältää 37 uutistekstiä. Aineisto on kerätty joulukuussa 2024 ja se koostuu vuonna 2023 ja 2024 julkaistuista teksteistä. Aineisto analysoitiin Fairclough’n kolmivaiheisen mallin mukaisesti ja analyysin tuloksena muodostettiin kolme päädiskurssia.

Tulokset osoittivat, että mediateksteissä lapsuutta kuvataan kolmen diskurssin kautta: lapsuus suojelun kohteena, lapsuus tulevaisuuteen valmistautumisena ja lapsuus ehdollisen toimijuuden aikana. Suojelun diskurssissa lapsuus rakentuu haavoittuvana ja suojelua vaativana elämänvaiheena, jossa aikuisella on keskeinen rooli turvaajana. Tulevaisuuteen valmistautumisen diskurssissa lapsuus hahmottuu välineellisenä vaiheena, jonka arvo rakentuu suhteessa tulevaisuuden tavoitteisiin. Ehdollisen toimijuuden diskurssissa lapsuus rakentuu aktiivisena ja merkityksellisenä elämänvaiheena nykyhetkessä, mutta sen toteutuminen rajautuu aikuisten ja ympäristön määrittelemiin kehyksiin.

Tutkimuksen johtopäätöksissä korostuu diskurssien väliset jännitteet perinteisen aikuiskeskeisyyden ja toimijuuden ihanteen välillä. Vaikka diskurssit rakentavat osin ristiriitaisia käsityksiä lapsuudesta, niitä yhdistää se, että lapsuus näyttäytyy vahvasti aikuislähtöisenä ja aikuisten sekä ympäristön kontrolloimana elämänvaiheena. Tulevaisuusorientoitunut ja suojelun diskurssit ylläpitävät käsitystä lapsuudesta kontrollin ja odotusten kohteena, kun taas toimijuuden diskurssi pyrkii haastamaan tätä asetelmaa. Lapsen ääni on mediateksteissä läsnä, mutta usein ehdollisena, määrittyen aikuisten asettamien rajojen sisällä. Mediatekstit eivät ainoastaan kuvaa lapsuutta, vaan myös rakentavat ja uusintavat valtasuhteita, joissa aikuisen näkökulmat hallitsevat keskustelua. Tutkimus nostaa esiin tarpeen antaa enemmän tilaa lasten omille kokemuksille omasta asemastaan, ei ainoastaan tulevaisuuden resurssina vaan merkityksellisenä elämänvaiheena tässä ja nyt.