Monikielisyyteen kasvaneiden kokemuksia ja käsityksiä osallisuudesta ja kuulumisesta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman lähtökohtana on pyrkimys ymmärtää monikielisyyteen kasvaneiden henkilöiden käsityksiä ja kokemuksia osallisuudesta ja kuulumisesta. Samalla tutkielma pyrkii myös luomaan kuvaa haastatteluaineistonkeruun aikakauden kielellisestä ilmapiiristä ja sen heijastumista yksilöiden kokemuksiin.

Tutkimus on laadullinen ja sen metodologisena viitekehyksenä toimii fenomenografia, joka pyrkii kuvaamaan ihmisten erilaisia tapoja kokea ja käsitteellistää tutkittavaa ilmiötä. Aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää monikielisyyteen kasvanutta henkilöä, joiden arjessa on lapsuudesta saakka käytetty kahta tai useampaa kieltä. Haastatteluissa käsiteltiin heidän kokemuksiaan osallisuudesta ja kuulumisesta eri elämänvaiheissa. Haastateltavat ovat varttuneet ajassa ja paikoissa, joissa yksikielisyyden normi on ollut hallitseva.

Haastateltavien kuvauksissa osallisuus näyttäytyi moniulotteisena ilmiönä, joka rakentui emotionaalisista yhteyksistä, koetuista taidoista ja kompetensseista, identiteettiin liittyvistä kysymyksistä sekä jatkuvasta neuvotteluprosessista suhteessa ympäröiviin yhteisöihin ja niiden normeihin. Toisaalta kokemuksia leimasi myös ulkopuolisuuden ja toiseuden tunteet, jotka rajoittivat osallisuuden kokemusta.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että monikielisyys on yksilön kokemusmaailmaa ja osallisuuden kokemusta voimakkaasti värittävä tekijä. Yksilöllisellä tasolla oman kieli-identiteetin jatkuva neuvottelu muovasi osallistujien käsitystä omasta paikastaan erilaisissa yhteisöissä. Merkityksellistä oli myös osallistujien kyky rakentaa kuulumisen tunnetta sisäisten mielikuvien avulla, sekä toimia taitavasti “sillanrakentajana” eri kulttuuri- ja kieliryhmien välillä.