Miten lasten ja nuorten liikunnan ja mielenterveyden suhdetta on kuvattu tieteellisessä tutkimuksessa

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelemme, miten lasten ja nuorten liikunnan ja mielenterveyden suhdetta on kuvattu tieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja aineisto koostui kotimaisista ja kansainvälisistä vertaisarvioiduista julkaisuista vuosien 2000 ja 2024 välillä. Tarkastelun kohteena oli erityisesti fyysisen aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin välinen yhteys, sekä siihen vaikuttavat kolmannet osapuolet, kuten sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät.

Tulosten perusteella liikunnan ja mielenterveyden välillä havaitaan olevan positiivinen yhteys, mutta suhde ei ole yksiselitteinen. Liikunnan vaikutus mielenterveyteen ilmenee usein epäsuorasti, esimerkiksi sosiaalisten kontaktien ja yhteenkuuluvuuden tunteen kautta. Joukkueurheilulla ja koululiikunnalla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten itsetuntoon, oma-kuvaan ja psyykkiseen hyvinvointiin. Samalla tutkimukset korostavat, ettei fyysisen aktiivisuuden määrä ei yksin selitä mielenterveyden kehittymistä. Muita huomioitavia vaikutteita mielenterveyden heikkenemiseen ovat pandemia-ajan sosiaalisen eristäytymisen ajat, jotka myös vähensivät liikunnan määrää.

Tutkielma osoittaa, että liikunnan ja mielenterveyden suhde on monimuotoinen ja siihen vaikuttavat monet yksilölliset ja kontekstuaaliset tekijät. Tämä tieto voi olla arvokasta erityisesti opetusalalla toimiville ihmisille, jotka haluavat edistää lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia.