Alakouluikäisen lapsen surun kohtaaminen ja huomioiminen koulussa vanhemman menehdyttyä

Abstract

Tutkielmassa käsitellään lapsen surua sekä sen kohtaamista ja huomioimista kouluympäristössä perehtyen aiempaan tutkimustietoon. Ensimmäisessä tutkimusosiossa tarkastellaan lapsen surukäsitystä eri kehitysvaiheissa, surun ilmenemistä, vaiheita sekä vanhemman menehtymisen vaikutuksia käytännön elämään. Toisessa osiossa perehdytään siihen, miten suru näkyy ilmiönä yhteiskunnassa ja koulussa. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä lapsen surusta sekä sen käsittelystä kouluympäristössä ja vastata tutkimuskysymykseen “Miten alakouluikäisen lapsen suru tulisi kohdata ja huomioida koulussa vanhemman menehdyttyä?”.

Vanhemman menehtyminen on yksi merkittävimmistä menetyksistä, joita lapsi voi kohdata. Alakouluikäinen lapsi on kehityksellisesti vaiheessa, jossa kuoleman lopullisuus, universaalisuus ja vaikutukset eivät välttämättä ole täysin ymmärrettävissä. Suru voi näyttäytyä monin tavoin: käytöksen muutoksina, fyysisinä oireina, taantumana tai tunne-elämän häiriöinä. Lapsen tapa surra on yksilöllinen ja sidoksissa hänen kehitystasoonsa. Vanhemman kuolema voi vaikuttaa myös lapsen arkeen, koulunkäyntiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Riittävä tuki, turvalliset aikuiset ja ymmärtävä ympäristö ovat keskeisiä tekijöitä lapsen hyvinvoinnin ja selviytymisen kannalta.

Kuolema on luonnollinen osa elämää, mutta nyky-yhteiskunnassa sitä käsitellään usein vältellen, mikä voi vaikeuttaa surun kohtaamista. Erityisesti lasten surua aliarvioidaan, vaikka tutkimusten mukaan lapset kykenevät käsittelemään kuolemaa kehitystasonsa mukaisesti. Kouluilla on tärkeä rooli surun käsittelyssä, sillä ne voivat tarjota turvallisen ympäristön tunteiden ilmaisulle ja keskustelulle. Vaikka opetussuunnitelmassa kuolema mainitaan lähinnä uskonnon opetuksessa, kouluilla on vastuu tukea oppilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia myös kriisitilanteissa. Kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää, jotta tukea voidaan räätälöidä yksilöllisesti. Opettajat ovat avainhenkilöitä oppilaan tukemisessa arjessa, mutta tukiverkoston muodostavat myös koulun oppilashuolto ja moniammatillinen tiimi. Koulun tulisi reagoida herkästi muutoksiin lapsen käyttäytymisessä ja tarjota joustavaa tukea. Luottamuksellinen ja suunnitelmallinen yhteistyö huoltajien ja asiantuntijoiden kanssa vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia.

Tutkielman muoto on kuvaileva, narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Katsauksen teossa on hyödynnetty sekä suomen- että englanninkielistä kirjallisuutta. Aineisto koostuu vertaisarvioiduista artikkeleista, kirjoista, oppaista sekä internetsivustoista. Tutkielman toteutuksessa on otettu huomioon hyvän tieteellisen käytännön periaatteet.