”Apathy's a tragedy and boredom is a crime” : Bo Burnhamin stand-up-komedia Inside ja metamoderni subjekti 2020-luvun digitaalisessa kapitalismissa

Abstract

Kohdeteokseni tässä pro gradu -tutkielmassa on Bo Burnhamin stand-up-elokuva Inside (2021). Tutkin teoksen esittämää metamodernia subjektia digitaalisen kapitalismin sekä koronapandemian yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tulkitsen elokuvaa metamodernin tuntemusrakenteen kehyksessä ja käyn läpi erilaisia metamodernistiseen elokuvakerrontaan liittyviä tyylikeinoja. Kysyn, millaiseksi elokuvan subjektin kuvaus muuttuu, kun kaikki sosiaaliset kontaktit tapahtuvat koronaeristyksen vuoksi virtuaalisesti. Kiinnitän huomiota myös elokuvassa esiintyviin mielenterveysongelmien kuvauksiin ja pohdin, mitä ne voivat vastaavasti kertoa nykyisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta.

Tutkimukseni teoreettinen tausta on yhdistelmä kulttuurintutkimusta, marxilaista kriittistä teoriaa sekä yhteiskunnallista kirjallisuudentutkimusta. Elokuvan yhteiskunnallinen konteksti painottuu digitaalisen kapitalismin tutkimukseen, joka tarkastelee internetin ja sosiaalisen median taloudellisia sekä yhteiskunnallisia lainalaisuuksia. Digitaalisen kapitalismin tutkimuksessa hyödynnän aihetta pitkään tutkineen Christian Fuchsin näkemyksiä. Toinen tutkimuksellinen käsitepari on metamodernismi ja metamoderni tuntemusrakenne. Edeltäjänsä postmodernismin tapaan metamoderni kulttuuri voidaan nähdä globaalin digitaalisen kapitalismin määrittämän yhteiskunnan kulttuurisena logiikkana. Metamodernismin tyylillisiä piirteitä käsitellään erilaisten elokuvakerronnallisten esitystapojen kautta. Metamodernismin teoriaa hahmotan erityisesti tutkijoiden kuten Fredric Jamesonin, Robin van den Akkerin, Timotheus Vermeulenin sekä Raymond Williamsin ajatusten valossa.

Tutkielmani analyysiosiossa tarkastelen Insiden subjektin sekä yhteiskunnan kuvausta. Teoksen tulkinta painottuu valittujen musiikkikappaleiden sisältöön, esitystapaan ja käytettyihin audiovisuaalisiin elementteihin. Elokuvan ristiriitaisuuden näen ilmentävän teoksen metamodernia tuntemusrakennetta. Tämä metamoderni huojunta eli oskillaatio tulee esiin vastakohtaisten taiteellisten tyylien, tunnelman ja subjektin vaihtuvien mielialojen kautta. Digitaalisen kapitalismin sekä koronapandemian yhteiskunnallinen konteksti tekee subjektin kuvauksesta teknologian ja digitaalisuuden muovaamaa. Koronaeristyksessä sosiaalisuutta toteutetaan informaatioteknologian ja sovellusten avulla, mikä korostaa internetin ja sosiaalisen median roolia kommunikaatiossa. Analyysissa kiinnitän huomiota myös elokuvassa esitettyyn yhteiskunnalliseen kritiikkiin sekä digitaalisen kulttuurin käytäntöihin.

Tutkielman päätännössä pohdin metamodernismin teoreettista pohjaa, koronapandemiaan liittyvää keskustelua sekä internetin roolia tulevaisuudessa. Elokuvasta tehtyjen päätelmieni mukaan Insiden subjektia kuvataan joustavana, ailahtelevana ja tilannesidonnaisena. Metamodernismin tyylikeinoilla korostetaan subjektin vaihtuvaa tilaa ja luodaan nykyajan kulttuurista tuntemusrakennetta. Teoksen yhteiskunta näyttäytyy etäisenä, kapitalistisena ja digitaalisesti rakentuneena. Metamodernin subjektin on vaikeaa asemoida itseään suhteessa kyseiseen yhteiskuntaan, mikä manifestoituu vieraantumisen kokemuksina sekä mielenterveyden haasteina. Tutkimuksen johtopäätöksinä esitän elokuvan ristiriitaisten elementtien heijastavan metamodernin subjektin reaktioita modernin yhteiskunnan muutoksiin.