Neuroystävällinen lähikoulu

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee neuroystävällisiä oppimisympäristöjä. Tutkielman tavoitteena on saada ymmärrystä siitä, millainen oppimisympäristö tukisi neurokirjon oppilaiden opiskelua lähikoulussa ja miten inkluusion tavoittelu näkyy peruskouluissa. Tutkimuksen päätavoite on pohtia, millainen on neuroystävällinen oppimisympäristö. Se sivuaa myös oppimisympäristön vaikutusta neurokirjon oppilaaseen ja uusien oppimisympäristöjen toimivuutta neurokirjon oppilaiden näkökulmasta. Tutkielmassa perehdytään ensisijaisesti fyysiseen oppimisympäristöön, mutta se ottaa myös huomioon sosiaalisen sekä psyykkisen näkökulman. Eri aineistojen mukaan neurokirjon sekä tuen tarpeisten oppilaiden määrä kouluissa on ollut kasvussa jo useamman vuoden ajan, joten aihe on todella ajankohtainen. Lisäksi oppimisen tuki on uudistuksen alla ja tuo mediahuomiota aiheeseen liittyen.

Kandidaatin tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja siinä eri lähdekirjallisuudet keskustelevat keskenään. Aineistona tutkielmassa on hyödynnetty kansainvälistä sekä kotimaista lähdekirjallisuutta.

Tutkielman myötä selvisi eri tapoja, miten koulu, opettajat sekä koulun muu henkilökunta voi tukea oppimisympäristöjen kautta neurokirjon oppilaita. Tutkielmasta tulee ilmi millainen neuroystävällinen oppimisympäristö mahdollisesti voisi olla ja mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota oppimisympäristöjä laatiessa. Aineistoissa painotettiin laajaa esteettömyyttä sekä aistiesteettömyyttä. Muuttuvan yhteiskunnan myötä on myös tullut uusia oppimisympäristöjä. Avoin oppimisympäristö ja uudet koulurakennukset ovat esimerkkejä uusista oppimisympäristöistä. Tutkielma pohtii myös näiden oppimisympäristöjen kykyä mukautua neurokirjon oppilaille sopiviksi sekä vertailee eri oppimisympäristöjä keskenään.