“You love me, Johnny” : masculinity, homosociality and the Lennon-McCartney bond

Abstract

This Master’s thesis examines the professional and personal relationship between John Lennon and Paul McCartney, two musicians who were members of the rock and roll band The Beatles from 1956 to 1970, and subsequently solo artists. The thesis aims to look into the dynamic between the two men through the lens of masculine gender theory, in particular the theory of homosocial desire and homosexual panic most notably studied by Eve Kosofsky Sedgwick. Kosofsky Sedgwick argues there is an unbroken continuum between male homosociality and homosexuality, and this continuum is referred to as male homosocial desire. The thesis also makes use of the masculine gender scripts theory and behavioral patterns expected from men particularly in 1960s United Kingdom.

The study is divided into six main chapters (chapters 2-7, with chapter 1 being the introduction). Chapter 2 briefly introduces the research subjects and their backgrounds. Chapter 3 summarises the theories of masculine gender scripts and homosocial desire and homosexual panic. Chapter 4 briefly summarises some of the earlier research conducted on masculinity and homosociality in the context of the Beatles. Chapter 5 discusses the Beatles’ relationship with masculinity, gender presentation and hegemonic and alternative masculinities particularly in the context of the 1960s United Kingdom. Chapter 6 analyses Lennon and McCartney’s relationship and dynamic in the context of six themes considered significant in their history and legacies: leadership and power struggle, creative collaboration, friendship and intimacy, Lennon’s sexuality, Yoko Ono and communicating through songs. Final chapter 7 concludes the main findings and conclusions of the thesis.

Tämä pro gradu tutkielma tutkii John Lennonin ja Paul McCartneyn ammatillista ja henkilökohtaista suhdetta. Lennon ja McCartney ovat muusikoita, jotka vaikuttivat rock and roll -bändissä nimeltä The Beatles vuodesta 1956 vuoteen 1970 saakka, ja siirtyivät sen jälkeen soolourille. Tämä tutkielma pyrkii tarkastelemaan näiden kahden miehen dynamiikkaa miestutkimuksen näkökulmasta hyödyntäen erityisesti Eve Kosofsky Sedgwickin teoriaa homososiaalisesta halusta ja homoseksuaalisesta paniikista. Kosofsky Sedgwickin näkemys on, että miesten homososiaalisuuden ja homoseksuaalisuuden välillä on jatkumo, jota kutsutaan homososiaaliseksi haluksi. Tutkielmassa hyödynnetään myös teoriaa maskuliinisista sukupuoliskripteistä ja erityisesti miehiltä odotettuja käytösmalleja 1960-luvun Iso-Britanniassa.

Tutkielma on jaettu viiteen pääkappaleeseen (kappaleet 2-7). Kappaleessa 2 esitellään tutkimuskohteet ja heidän taustansa lyhyesti. Kappale 3 selittää tiivistäen teoriat maskuliinisista sukupuoliskripteistä ja homososiaalisesta halusta ja homoseksuaalisesta paniikista. Kappale 4 tiivistää aiempaa tutkimusta maskuliinisuudesta ja homososiaalisuudesta the Beatlesin kontekstissa. Kappaleessa 5 käsitellään the Beatlesin suhdetta maskuliinisuuteen, sukupuolipresentaatioon ja hegemonisiin ja vaihtoehtoisiin maskuliinisuuksiin erityisesti ottaen huomioon 1960-luvun Iso-Britannian ilmapiirin. Kappaleessa 6 analysoidaan Lennonin ja McCartneyn suhdetta ja dynamiikkaa rajaten aiheen kuuteen pääteemaan, joiden katsotaan olevan erityisen merkityksellisiä heidän kulttuuriperinnössään ja historiassaan: johtajuus ja valtakamppailu, luova yhteistyö, ystävyys ja läheisyys, Lennonin seksuaalisuus, Yoko Ono ja kommunikaatio laulun kautta. Loppukappaleessa 7 kerrotaan tiivistäen tutkielman päälöydökset ja johtopäätökset.