Suomessa asuvien pohjoissaamenkielisten kieli-identiteetti

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Suomessa asuvien pohjoissaamenkielisten kieli-identiteettiä. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaiseksi Suomessa asuvat pohjoissaamenkieliset kokevat itse oman kieli-identiteettinsä. Tarkastelen kieli-identiteettiä kahdesta eri näkökulmasta: suomen ja saamen kielten roolit informanttien elämässä ja informanttien omat käsitykset äidinkielestä ja monikielisyydestä. Näiden kahden osa-alueen perusteella pohdin informanttien identifioitumista monikielisyyteen sekä tarkastelen, millaisia kieli-identiteettejä informanttien kuvauksista rakentuu.

Aineistoni koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka keräsin talven 2024–2025 aikana. Haastatteluja on yhteensä viisi, joista neljä on yksilöhaastatteluja ja yksi on parihaastattelu. Informantteja on yhteensä kuusi. Haastatteluiden yhteiskesto on noin kolme tuntia.

Analysoin haastattelut laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Viisi informanteista nimesi sekä suomen että saamen kielen äidinkielekseen, ja yksi informanteista nimesi pelkästään saamen kielen äidinkielekseen. Jokainen informantti koki kuitenkin olevansa monikielinen, joten kokemus äidinkielten määrästä ei vaikuttanut kokemukseen monikielisyydestä. Informantit määrittelivät äidinkielen alkuperä-, pätevyys- ja samaistumismääritelmien mukaan.

Tutkimukseni informantit antoivat suomen kielelle kaksi eri roolia ja merkitystä: suomen kieli kommunikaation välineenä ja ilman suomen kieltä ei pärjää. Tutkimuksessani selviää se, että informantit antavat suomen kielelle välinearvon sen hyödyllisyyden vuoksi. He kokevat tarvitsevansa suomen kieltä kommunikoinnissa, ja he kokevat, että suomen kielen osaaminen on välttämätöntä Suomessa asuessa.

Saamen kielen kohdalla nousi neljä roolia ja merkitystä: halu käyttää saamen kieltä, saamen kieli ympäristön kielenä, saamen kielen yhteys sukuun ja juuriin sekä saamen kielen yhteys kulttuuriin ja yhteisöön. Saamen kieli sai informanttien puheessa tietynlaisen itseisarvon. Saamen kieltä ei arvostettu sen hyödyllisyyden takia, vaan informantit kokivat sen itsessään tärkeäksi osaksi heitä ja heidän identiteettiään. Tämän lisäksi saamen kielen kohdalla nousi esiin myös äidinkielelle tyypillisiä tunnemerkityksiä. Jokainen informanteista mainitsi myös haluavansa käyttää saamen kieltä enemmän.

Molempien kielten kohdalla nousi kaksi niille yhteistä roolia esiin: virkakieli ja tunnekieli. Molemmilla kielillä nämä roolit kuitenkin rakentuvat hieman eri tavalla. Suomen kieli koettiin helpommaksi vaihtoehdoksi virkakielen valinnassa, mutta saamen kieltä halutaan käyttää sen vuoksi, että saamenkieliset palvelut säilyisivät ja kehittyisivät. Suomen kieli näyttäytyi tunnekielen roolissa pitkälti tunteiden sanoittajana ja selittäjänä, mutta informantit kokivat saamen kielen enemmän sydämen kieleksi ja tunnekieleksi.

Tutkimuksessani informanttien kieli-identiteetti näyttäytyi vaihtelevana ja moninaisena sekä paikka- ja tilannesidonnaisena. Tutkielmani täyttää monikielisten saamelaisten kieli-identiteetin tutkimuskenttää. Tutkielmani antaa arvokasta tietoa siitä, millaisena nykypäivän pohjoissaamenkielisten kieli-identiteetti näyttäytyy. Kokonaisuudessaan tämä tutkimus tarjoaa pohjaa saamea ja suomea puhuvien monikielisten ihmisten kieli-identiteetin tutkimiselle.