Tekoälymieli Kazuo Ishiguron romaanissa Klara and the Sun

Tämä pro gradu -tutkielma tutkii tekoälymieltä ja sen esitystä Kazuo Ishiguron romaanissa Klara and the Sun (2021). Tutkimuskysymyksenä on, miten tekoälymieli romaanissa näyttäytyy samaan aikaan sekä ei-ihmismäisenä ja tietokonemaisena, että kokevana subjektina. Teoreettisena lähtökohtana on kognitiivinen kirjallisuudentutkimus. Analyysissä hyödynnetään sekä kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen niin kutsuttuja ensimmäistä ja toista aaltoa. Toinen aalto on saanut paljon vaikutteita mielenfilosofiasta ja erityisesti fenomenologiasta, minkä vuoksi myös fenomenologian käsitteitä hyödynnetään teoreettisena tarttumapintana. Ensimmäisen aallon kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen kautta romaanin esittämä tekoälymieli näyttäytyy ei-ihmismäisenä ja tietokonemaisena kognitiivisilta toiminnoiltaan, erityisesti havaitsemisen tapojen, tiedonkäsittelyn ja tunteiden näkökulmista. Kuitenkin toisen aallon kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta tekoälymieli näyttäytyy ihmismielen kaltaisena ruumiillisena ja toiminnassa muotoutuvana, sekä kykeneväisenä uskonnolliseen ajatteluun. Tarinamaailman sisällä tekoälymieli pystyy omalla tavallaan lukemaan ihmisten eleitä ja tulkitsemaan mielen liikkeitä, mutta tarinamaailman ihmiset suhtautuvat tekoälyrobotteihin enimmäkseen esineinä, objekteina. Kuitenkin romaanin lukijalle mahdollistuu tekoälymielen lukeminen samaan aikaan ei-ihmismäisenä, mutta kuitenkin kokevana subjektina, joka esittää millaista tekoälynä olemisen subjektiivinen kokemus voisi olla.