Työharjoittelun rooli asiantuntijuuden kehittymisessä generalistialoilla

Abstract

Tässä kasvatustieteen kandidaatintutkielmassa tarkastellaan generalistialojen korkeakouluharjoittelun merkitystä asiantuntijuuden ja ammattillisen identiteetin kehittymisessä. Generalistialoilla opiskelijat eivät usein valmistu suoraan tiettyyn ammattiin, vaan heidän asiantuntijuutensa rakentuu laaja-alaiselle osaamiselle, joka edellyttää soveltamiskykyä ja kontekstisensitiivistä ymmärrystä. Tutkimus toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena on hahmottaa, miten työharjoittelu tukee asiantuntijuuden rakentumista yliopisto-opintojen aikana. Teoreettisina lähtökohtina hyödynnetään asiantuntijuuden, työssäoppimisen, kokemuksellisen ja reflektiivisen oppimisen käsitteitä. Keskeisessä roolissa on myös informaalin oppimisen ja hiljaisen tiedon siirtymisen tarkastelu työharjoittelukontekstissa. Tutkielma osoittaa, että asiantuntijuus ei kehity ainoastaan formaalin opetuksen kautta, vaan vaatii kokemuksellisia, reflektiivisiä ja sosiaalisia prosesseja, joita työharjoittelu voi mahdollistaa. Työharjoittelun pedagoginen rakenne, ohjauksen laatu ja reflektiiviset käytännöt vaikuttavat keskeisesti siihen, kuinka merkitykselliseksi ja kehittäväksi opiskelija harjoittelukokemuksensa kokee. Yliopistopedagogiikan näkökulmasta harjoittelua tulisi kehittää siten, että se integroidaan osaksi koulutuksen kokonaisrakennetta, tukee opiskelijan ammatillista toimijuutta ja rakentaa sillan teoreettisen tiedon ja käytännön työelämäosaamisen välille. Tutkielma painottaa harjoittelun roolia generalistialojen asiantuntijuuden kehittymisen alustana, ja esittää pedagogisia sekä rakenteellisia näkökulmia sen vaikuttavuuden vahvistamiseen.