Kodin ja koulun yhteistyön merkitys lapsen siirtyessä esiopetuksesta perusopetukseen

Kandidaatin tutkielmani tarkastelee kodin ja koulun välistä yhteistyötä lapsen siirtyessä esiopetuksesta perusopetukseen. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä on tutkittu paljon yleisesti, mutta tässä tutkielmassa konteksti rajautuu esiopetuksen ja perusopetuksen siirtymävaiheeseen, joka on merkittävä vaihe lapsen elämässä ja tuo mukanaan paljon uusia asioita. Tutkielmassa käsitellään yhteistyötä monipuolisesti tiedostaen mahdolliset ongelmat ja haasteet tarkastellen sitä niin esikoulukontekstissa kuin koulukontekstissakin.

Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkastellaan aiempaa tutkimustietoa jäsennellen ja analysoiden sitä mahdollisimman kattavasti. Tämä menetelmä luo yleiskuvaa tutkittavasta aiheesta, teoriasta ja näkökulmista asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymykset ovat: ”Millaista on onnistunut kodin ja koulun yhteistyö lapsen siirtyessä esiopetuksesta perusopetukseen ja millaisia muotoja sillä on?” ja ”Mitä positiivisia vaikutuksia kodin ja koulun yhteistyöllä siirtymävaiheessa on lapsen koulunkäyntiin?”.

Tuloksissa kodin ja koulun yhteistyöstä korostui erityisesti sen mahdollisimman varhainen aloittaminen. Tutustuminen koulun fyysiseen ympäristöön sekä sen ihmisiin jo ennen koulun aloitusta nousi esille ja tämä koskee niin lasta kuin vanhempiakin. Sujuvan jatkumon luominen on edellytys sille, että lapsen koulunkäynnin aloitus on turvallinen ja mielekäs.

Tutkielma osoittaa, että kodin ja koulun välisellä yhteistyöllä on onnistuessaan positiivisia vaikutuksia lapsen koulunkäyntiin sekä koulumenestykseen. Yhteistyöhön tulisi siis panostaa mahdollisimman paljon, tiedostaen kuitenkin mahdolliset haasteet ja ongelmat, joita voi tulla vastaan. Yhteistyö vaatii niin koululta kuin perheeltäkin sopeutumista, avointa kommunikaatiota sekä luottamussuhteen luomista.