Kuntoutukselliset ja punitiiviset asenteet rikoksentekijöitä kohtaan ja kouluttautumisen sekä arvojen yhteydet näihin asenteisiin

Abstract

Rikoksentekijöiden kohteluun liittyvissä asenteissa nousee ajoittain esiin kansalaisten ja päättäjien punitiivisia, eli rankaisemista painottavia, näkemyksiä. Pohjoismaisen kriminaalipolitiikan keskiössä ovat kuitenkin rikoksentekijöitä kuntouttavat toimet. Kuntouttamista painottavien toimien onkin todettu olevan punitiivisiin käytänteisiin verrattuna toimivampia sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta esimerkiksi matalamman uusintarikollisuuden, pienempien taloudellisten kustannusten sekä paremman hyvinvoinnin kautta. Rangaistuasenteiden tutkiminen on tärkeää, sillä asenteet ovat yhteydessä niin julkiseen päätöksentekoon kuin yksilön arvomaailmaan ja käyttäytymiseenkin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella rikoksentekijöihin kohdistuvia kuntoutuksellisia ja punitiivisia asenteita sekä koulutustason, koulutusalan ja arvojen yhteyttä näihin asenteisiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin kouluttautumisen ja asenteiden välisiä, arvojen kautta kulkevia epäsuoria yhteyksiä. Aineiston keräämistä varten luotiin kolmiosainen kyselylomake. Tutkimusaineisto koostui korkeakouluttamattomista, kolmen eri alan korkeakouluopiskelijoista sekä ylemmän korkeakoulututkinnon omaavista otoskoon ollessa 577 henkilöä. Tutkimusaineistoa tarkasteltiin hierarkkisella lineaarisella regressiolla, riippumattomien otosten keskiarvovertailuilla sekä epäsuorien yhteyksien tarkastelulla.

Tulosten mukaan korkeakoulussa opiskeleminen ja valmis ylempi korkeakoulututkinto olivat positiivisessa yhteydessä kuntoutuksellisuuteen ja negatiivisessa yhteydessä punitiivisuuteen. Psykologian opiskelijat olivat kasvatustieteen ja oikeustieteen opiskelijoita kuntoutuksellisempia, ja kasvatustieteen opiskelijat olivat kahden muun alan opiskelijoihin verrattuna punitiivisempia. Lisäksi kriminologiaa ja/tai oikeuspsykologiaa opiskelleet olivat kuntoutuksellisempia ja vähemmän punitiivisia kuin he, jotka eivät olleet opiskelleet näitä sivuaineita. Arvojatkumoista korkeampi säilyttämisen arvo oli yhteydessä matalampaan kuntoutuksellisuuteen sekä korkeampaan punitiivisuuteen, ja korkeampi itsensä ylittämisen arvo oli yhteydessä korkeampaan kuntoutuksellisuuteen. Säilyttäminen – muutosavoimuus -arvojatkumo selitti täysin tai osittain joitain kouluttautumisen ja asenteiden välisiä yhteyksiä.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että olisi tarpeen varmistaa kansalaisten riittävä tietotaso rikosoikeudellisesta järjestelmästä, sillä asenteet ovat yhteydessä poliittiseen päätöksentekoon. Myös inhimillisten arvojen edistäminen yhteiskunnassa olisi tärkeää niin yksilöiden kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Tutkimuksessa luotuja asennemittareita voidaan hyvien psykometristen ominaisuuksien vuoksi hyödyntää myös tulevaisuudessa.

From time-to-time citizens and decisions makers tend to hold punishment-oriented punitive attitudes towards offenders. However, rehabilitation-oriented measures are in the center of the Nordic criminal justice system. Rehabilitative measures have been proven to be more effective when compared to punitive measures, both from the individual and societal point of view, in terms of lower recidivism rates, lower financial costs and higher levels of well-being. Considering the connections between attitudes and political decision making as well as personal values and behaviour, it is important to research rehabilitative and punitive attitudes.

The purpose of this study was to examine rehabilitation-oriented and punitive attitudes towards offenders and how the level of education, university major and personal values are connected to these attitudes. Additionally, the indirect connections between education and attitudes through personal values were examined. A three-part survey was constructed for data collection. Those without higher education, university students from three different majors and those with a higher university degree formed the sample. The sample size was 577. Hierarchical linear regression, mean comparison analysis and analysis of indirect effects were used for quantitative analysis.

Results indicate that studying in university and a higher university degree were positively connected to rehabilitation-orientation and negatively connected to punitivity. Psychology majors were more rehabilitation-oriented than education and law majors, while education majors were more punitive than psychology and law majors. Additionally, those minoring in criminology and/or forensic psychology were more rehabilitation-oriented and less punitive than those who did not minor in these fields. Moreover, a higher conservation value was connected to a lower level of rehabilitation-orientation and to a higher level of punitivity, while a higher self-transcendence value was connected to a higher level of rehabilitation-orientation. In addition, conservation – openness to change value dimension explained partly or fully some of the connections between education and attitudes.

The results of this study conclude that ensuring citizens’ adequate level of knowledge considering the criminal justice system is vital since these attitudes are connected to political decision-making. Additionally, promoting humane values is important both from an individual and a societal standpoint. The attitude surveys constructed in this study can be used in further research due to their great psychometric properties.