Erityislasten tukeminen esiopetuksessa : opettajien käsityksiä ja koulutuksen riittävyyden arviointia

Abstract

Inklusiivinen varhaiskasvatus ja erityistä tukea tarvitsevien lasten integroiminen esiopetukseen ovat viime vuosina nousseet keskeisiksi aiheiksi koulutuspoliittisessa keskustelussa. Tutkimuksessamme tarkastelemme esiopetuksen opettajien käsityksiä erityislasten kanssa työskentelystä sekä heidän kokemuksiaan koulutuksensa riittävyydestä erityislasten tukemiseen. Tavoitteenamme oli selvittää esiopetuksen opettajien käsityksiä erityislasten kanssa työskentelystä, millaisia merkityksiä opettajat liittävät inklusiiviseen työhön ja kuinka koulutus vastaa arjen käytännön haasteisiin. Tutkimus asettuu osaksi ajankohtaista keskustelua opettajankoulutuksen sisällöistä ja inkluusion toteutumisesta suomalaisessa esiopetuksessa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-lomakkeella, johon vastasi 34 esiopetuksen opettajaa eri puolilta Suomea vaihtelevalla koulutustaustalla ja työkokemuksella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä fenomenografisen lähestymistavan mukaisesti. Analyysiprosessi koostui kolmesta vaiheesta: redusointi, klusterointi ja abstrahointi.

Tuloksissa ilmeni, että erityislasten kanssa työskentelyä pidetään merkityksellisenä mutta kuormittavana. Onnistunut tuki vaatii riittäviä resursseja, yksilöllistä kohtaamista sekä opettajilta erityispedagogista osaamista. Monet vastaajat kokivat saaneensa vain vähäiset valmiudet koulutuksensa kautta ja toivat esiin tarpeen lisäkoulutukselle erityispedagogiikan alueella. Erityisesti resurssien niukkuus, riittämätön koulutus ja kokemus epävarmuudesta nousivat esiin keskeisinä kuormitustekijöinä.

Tutkimus osoittaa, että opettajien käsityksillä on merkittävä vaikutus inkluusion toteutumiseen esiopetuksessa, ja että koulutuksen sisällöllinen kehittäminen on keskeistä laadukkaan ja yhdenvertaisen esiopetuksen turvaamiseksi. Tulokset tukevat jatkuvan koulutuksen, reflektiivisen ammatillisuuden ja rakenteellisen tuen merkitystä inklusiivisen kasvatuksen onnistumisessa.