Roolipelaajien eläytyminen ja esittämisen keinot

Abstract

Tässä tutkimuksessa esittelen ja kuvaan pöytäroolipelaajien eläytymistä. Olen jakanut eläytymisen keinot kahteen kategoriaan, eläytyvään kerrontaan ja esittämisen keinoihin. Tutkimuskysymykseni ovat:

- Millaista pöytäroolipelaajien eläytyminen on? - Millaisia sanallisia ja sanattomia esittämisen keinoja heillä on?

Tutkimukseni on keskustelunanalyysiä videolle nauhoitetuista pöytäroolipelisessioista. Tutkimusaineistoni koostuu kahdesta osasta. Miero-aineiston olen kuvannut tätä tutkimusta varten, mutta se on tarkoitus jakaa säilytettäväksi Oulun yliopiston Kikosa-kokoelmassa tutkimuskäyttöön. Miero-aineiston verrokeiksi olen poiminut kandidaatintutkielmastani tähän tutkimukseen sopivia esimerkkejä. Ne ovat alun perin Oulun yliopiston englannin oppiaineen kokoelmiin kuuluvasta Warhammer-aineistosta, joka on kuvattu vuonna 2009.

Analysoin pelaajien eläytymistä puhutun kielen ja sanattoman esittämisen kannoilta. Lainaan kehysanalyysin terminologiaa täydentämään keskustelunanalyysin työkaluja silloin, kun jokin osallistujieni eläytymisessä edellyttää roolipelaajien traditioiden tuntemista. Analyysissäni olen jakanut esittämisen keinot kahteen kategoriaan sen perusteella, havaitaanko ne puhutusta kielestä vai sanattomasta vuorovaikutuksesta. Sanallisia keinoja ovat analyysissäni hahmoihin viittaaminen, koodinvaihto ja sisällöstä pääteltävä eläytyminen. Sanattomat keinot olen jakanut prosodisiin ja kehollisiin keinoihin.

Tutkimuksessani käytän moodin käsitettä, jolla tarkoitan keskustelun katkelman tyylillisesti tai sävyllisesti erottuvaa osaa. Hahmon esittämiseksi tarkoitetut puheenvuorot laukaisevat roolipuheeksi kutsumani moodin. Eläytyvä kerronta ja pelisääntöihin vetoavat vuorot laukaisevat metapuheeksi kutsumani moodin. Pelin fantasiatodellisuuteen vaikuttamattomat vuorot ovat tässä tutkimuksessa arkimoodissa.

Roolipelaajat esittävät hahmojaan sanallisesti ja sanattomasti. Eläytyvää kerrontaa, kuten pelihahmojen tapahtumaympäristön ja toiminnan kuvailemista, esiintyy tutkimuksessani, mutta enemmän esimerkkejä on pelihahmon esittämisen keinoista. Osallistujat esittävät hahmojaan käyttämällä hahmostaan minä-pronominia. Muihin hahmoihin he viittaavat esimerkiksi tämän hahmoluokalla. He käyttävät myös sinä-pronominia ja muitakin nimikkeitä puhutellessaan toisia hahmoja. Osallistujat kuvailevat hahmonsa ympäristöä ja toimintaa, sekä viittaavat kuviteltuihin entiteetteihin, kuten pelihahmon sukuun tai hahmon pitelemään kuvitteelliseen kirjaan.

Eläytyvillä vuoroilla pelaajat asettavat keskustelun kuvitteelliseen kontekstiin. He muun muassa sulkevat keskustelunsa pelihahmojen väliseksi. Pelaajien väliset keskustelut he pitävät samaten erillään pelihahmojen keskusteluista. Koska eläytyminen vaatii muusta keskustelusta erottuvan kontekstin, ovat eläytyvät vuorot kategorisesti luonteeltaan deiktisiä.