Pedagogisen kohtaamisen yhteydet oppilaan minäpystyvyyden muodostumiseen ja oppimiseen peruskoulussa

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa käsittelen pedagogisen kohtaamisen yhteyksiä oppilaan minäpystyvyyden muodostumiseen ja sitä kautta oppimiseen peruskoulussa. Tutkielma on toteutettu kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jota varten tutustuin laajasti sekä suomenkieliseen että kansainväliseen lähdekirjallisuuteen. Aineiston perusteella olen koonnut tähän kirjallisuuskatsaukseen teoriaa keskeisistä käsitteistä sekä tuloksia ja pohdintaa siitä, millaisia yhteyksiä pedagogisella kohtaamisella on oppilaan minäpystyvyyteen ja oppimiseen.

Pedagoginen kohtaaminen, eli koulussa tapahtuva oppilaan ja opettajan välinen kohtaaminen on yhteydessä oppilaan minäpystyvyyden muodostumiseen ja kehittymiseen sekä oppimiseen oppilaan yksilöllisyyden huomioimisen kautta. Kohtaaminen voi olla nopea hetki kouluarjessa tai jotakin vahvempaa yhteyttä oppilaan ja opettajan välillä. Kohtaamisen ja läsnäolon avulla opettaja voi luoda turvallisemman ja luotettavan oppimisympäristön sekä vuorovaikutusilmapiirin, soveltaa erilaisia yksilöllistettyjä opetusmenetelmiä, mahdollistaa onnistumisen kokemuksia sekä antaa oppilailleen kannustavaa palautetta. Nämä tekijät tukevat ja vahvistavat oppilaan minäpystyvyyden muodostumista sekä tukevat oppimista.

Oppilaan minäpystyvyyttä voidaan vahvistaa pedagogisen kohtaamisen kautta. Tällöin opettaja osoittaa kiinnostusta oppilaan työskentelyä kohtaan ja kannustaa aktiiviseen itsenäiseen työskentelyyn sekä ryhmätyöskentelyyn. Ikätasolle sopivan vastuun ja valintojen teon mahdollistaminen sekä yksilökohtaisten tavoitteiden asettaminen tukevat minäpystyvyyden muodostumista. Vahvan minäpystyvyyden kautta oppilas luottaa todennäköisesti omiin kykyihinsä niin, että uskoo suoriutuvansa hyvin myös jatkossa erilaisista tehtävistä ja haasteista. Oppilaskohtaisilla pedagogisilla ratkaisuilla voidaan tukea ja ohjata oppilaan minäpystyvyyden muodostumista ja tätä kautta oppimisprosessia.