Transformative sustainability in Finnish environmental studies textbooks : a critical discourse analysis

Abstract

How to best educate for a sustainable future is one of the biggest challenges in education today. The most recent Finnish national core curriculum focuses on change-oriented sustainability. Previous research points to a discrepancy between transformative sustainability policy and practice. However, no research has been done on whether these sustainability perspectives are found in the discourse of textbooks that are based on this new curriculum. Environmental studies is an interdisciplinary subject where sustainability is most likely to be taught in basic education. This study addressed this research gap by investigating sustainability discourse in environmental studies textbooks.

In this study I investigated four fifth and sixth grade environmental studies textbooks from two of the largest publishers of educational materials in Finland, Otava and Sanoma pro. The theoretical framework for this qualitative study was informed by Foucauldian discourse theory, social constructivism, and post-colonial theory. I used thematic analysis for selecting relevant sections of the textbooks for analysis. The material was then analyzed according to Fairclough's three-dimensional model for critical discourse analysis. As transformative learning is widely viewed as an effective approach to education for sustainability, discourse findings were then compared to Sterling’s model of transformative sustainability learning.

Three main discourses were found: big problems and small actions, alterity: us and them, clear problems and unclear responsibilities. Sub-discourses within these main discourses revealed both transmissive, normative ideas that perpetuate an unsustainable status quo and transformative, change-oriented ideas. I suggest that conflicts in these discourses can be linked to various sociocultural and economic elements such as capitalism, neoliberalism, Eurocentrism, false generosity and Lutheran ethics.

In accordance with the findings, the perspectives of decolonial and non-western knowledge, critical economic sustainability, and concrete student empowerment were lacking in the textbooks. These ‘voices silenced’ support previous research on transformative sustainability policy and practice and offer a focus for improvement on transformative sustainability content in textbooks.

Yksi tämän päivän suurimmista haasteista koulutuksessa on se, miten parhaiten kouluttaa kestävää tulevaisuutta varten. Uusimmassa suomalaisessa kansallisessa perusopetussuunnitelmassa keskitytään muutosorientoituneeseen kestävään kehitykseen. Aiemmat tutkimukset viittaavat ristiriitaan muutosvoimaista kestävyyttä koskevan teorian ja käytännön välillä. Tutkimusta ei kuitenkaan ole tehty siitä, löytyvätkö nämä kestävyysnäkökulmat uuden opetussuunnitelman pohjalta laadittujen oppikirjojen diskursseista. Ympäristöoppi on monitieteinen oppiaine, jossa kestävyyttä todennäköisimmin opetetaan perusopetuksessa. Tässä tutkimuksessa puututtiin tähän tutkimusvajeeseen tutkimalla kestävyysdiskursseja ympäristöopin oppikirjoissa.

Tässä tutkimuksessa tutkin neljää viidennen ja kuudennen luokan ympäristöopin oppikirjaa kahdelta Suomen suurimmalta oppimateriaalikustantajalta, Otavalta ja Sanoma Prolta. Tämän laadullisen tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen taustalla olivat foucaultilainen diskurssiteoria, sosiaalinen konstruktivismi ja postkoloniaalinen teoria. Käytin temaattista analyysia valitessani oppikirjoista relevantteja kohtia analysoitavaksi. Tämän jälkeen aineisto analysoitiin Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin kolmiulotteisen mallin mukaisesti. Koska transformatiivista oppimista pidetään laajalti tehokkaana lähestymistapana kestävyyskasvatukseen, diskurssien tuloksia verrattiin Sterlingin transformatiivisen kestävyysoppimisen malliin.

Tutkimuksessa havaittiin kolme päädiskurssia: suuret ongelmat ja pienet toimet, erilaisuus: me ja he, selkeät ongelmat ja epäselvät vastuut. Näiden päädiskurssien sisällä esiintyvät aladiskurssit paljastivat sekä välittäviä, normatiivisia ajatuksia, jotka ylläpitävät kestämätöntä nykytilaa, että transformatiivisia, muutokseen tähtääviä ajatuksia. Ehdotan, että näiden diskurssien ristiriidat voidaan liittää erilaisiin sosiokulttuurisiin ja taloudellisiin tekijöihin, kuten kapitalismiin, uusliberalismiin, eurosentrismiin, väärään anteliaisuuteen ja luterilaiseen etiikkaan.

Tulosten mukaan oppikirjoista puuttuivat dekoloniaalisen ja ei-länsimaisen tiedon, kriittisen taloudellisen kestävyyden ja konkreettisen opiskelijoiden voimaannuttamisen näkökulmat. Nämä ”vaiennetut äänet” tukevat aiempaa tutkimusta transformatiivisesta kestävyyspolitiikasta ja -käytännöstä ja tarjoavat suuntaa oppikirjojen transformatiivisen kestävyyden sisällön parantamiselle.