Itse johdetun työn ominaisuuksia uudistetun työn vaatimusten ja voimavarojen mallin pohjalta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan itse johdetun työn ominaisuuksia työn vaatimusten ja voimavarojen mallin pohjalta. Tutkielmassa on käytetty sekundääriaineistoa, joka käsittää 16 kirjoitusvastausta asiantuntijoilta koskien heidän itsensä johtamistaan. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jonka analyysirungon muodostivat uudistetusta työn vaatimusten ja voimavarojen mallista johdetut pääluokat ja alaluokat.

Työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaan kaikki työn ominaisuudet voidaan mieltää joko työn vaatimuksiksi, jotka kuormittavat työntekijän terveyttä ja kasvattavat työuupumuksen riskiä tai työn voimavaroiksi, jotka suojaavat työntekijän terveyttä ja ennustavat korkeampaa työmotivaatiota ja työn imua (Demerouti ym., 2001; Demerouti & Bakker, 2024). Uudistettuun työn vaatimusten ja voimavarojen malliin on sisällytetty lisäksi työntekijään liittyvinä ominaisuuksina henkilökohtaiset tekijät sekä proaktiiviset lähestymistavat (Bakker ym., 2023b). Toinen tutkielman tärkeä teoreettinen lähtökohta on itsensä johtaminen. Itsensä johtaminen on itseen kohdistuva vaikuttamisprosessi, jossa muodostuu suoritukseen tarvittava itseohjautuvuus ja itsemotivaatio (Manz, 1992).

Kirjoitusvastauksissa esiintyi niin fyysisiä, sosiaalisia, psykologisia kuin organisatorisia työn vaatimuksia ja voimavaroja. Niin työn vaatimuksista kuin voimavaroista kirjoitusvastauksissa korostuivat sosiaaliset ja organisatoriset tekijät. Henkilökohtaisista voimavaroista kirjoitusvastauksissa esiintyi minäpystyvyyttä, optimismia, organisaatioperustaista itsearvostusta ja vapaa-ajan voimavaroja, siis jälleen jokaista analyysirunkoon sisällytettyä alaluokkaa. Henkilökohtaisista vaatimuksista ei ollut mainintoja kirjoitusvastauksissa. Proaktiivisista lähestymistavoista analyysirunkoon sisällytetyt työn tuunaaminen ja elinvoiman hallinta esiintyivät aineistossa, mutta pelillistämisestä ei ollut mainintoja. Sen sijaan proaktiivisiin lähestymistapoihin muodostettiin aineistolähtöisesti uutena alaluokkana itsesäätely.

Tuloksia tarkasteltaessa on syytä huomioida, että sekundääriaineiston kirjoituskutsun apukysymykset ovat saattaneet ohjata kirjoitusvastauksia siten, että niissä korostuvat apukysymyksissä mainitut tekijät, kuten esihenkilön toiminta ja vaikutusmahdollisuudet. Tuloksia voidaan hyödyntää organisaatiotasolla työntekijöiden työssä jaksamisen ja motivaation parantamisen ideointiin. Jatkotutkimuksessa hedelmällistä voisi olla tarkastella esimerkiksi itse johdetun työn erityispiirteitä työuupumusriskin näkökulmasta tai itsesäätelyn roolia työn vaatimusten ja voimavarojen mallissa.