”Kun pystyin kohtaamaan häpeän ja syyllisyyden, avautui sydämeni lapselleni” : raskausaikana päihteitä käyttäneiden äitien kokemuksia kiintymisestä ja tuen saamisesta

Abstract

Tämä on pro gradu -tutkielma, jossa tutkitaan raskausaikana päihteitä käyttäneiden äitien kokemuksia raskaudenaikaisesta kiintymyksestä ja raskausaikana saadusta tuesta. Raskausaikana luodaan perustaa vanhemmuudelle ja aivoissa tapahtuu monenlaisia rakenteellisia muutoksia. Päihteiden käyttö häiritsee näiden muutosten tapahtumista. Raskaudenaikaisella päihteiden käytöllä on aina vaikutuksensa raskaudenaikaiseen kiintymykseen ja raskauden aikana koettu kiintymys on yhteydessä myös kiintymiseen raskauden jälkeen.

Raskaus on erityinen hoidollinen mahdollisuus päihteitä käyttävälle naiselle. Kuitenkin hoitojärjestelmä on Suomessa hajanainen eikä päihteitä käyttäneitä äitejä välttämättä tunnisteta neuvolassa. Tuen saamisen esteenä voivat olla myös mm. päihteiden käyttöön liittyvä häpeä, vaikeus luottaa hoitojärjestelmän toimivuuteen tai aiemmat negatiiviset kokemukset avun hakemisesta.

Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto on kerätty kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 9 äitiä. Aineiston analyysi on tehty aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Saatujen tulosten mukaan äitien kokemaan kiintymykseen vaikuttivat päihderiippuvuus ja mahdollinen kuntoutuminen, menneisyyden kokemukset, nykyinen elämäntilanne, raskauden eteneminen, vuorovaikutus vauvan kanssa ja äitiyden identiteetin vahvistuminen. Raskaudenaikaista tukea äidit olivat saaneet neuvolasta ja muilta ammatillisilta auttajilta. Tuen kokemukset vaihtelivat riittämättömän tai huonon tuen kokemuksista todella hyviin kokemuksiin. Kunnioittava asenne, empaattisuus ja asiantuntijuus olivat keskeisimmät auttajan ominaisuudet, jotka vaikuttivat positiivisesti koettuun tukeen. Turvattomuuden kokemus oli keskeinen tekijä tuen saamisen esteenä. Ammatillisen avun lisäksi raskaudenaikaisen tuen saamisen kokemuksiin vaikuttivat äidin oman elämän voimavarat.

This master’s thesis explores the experiences of mothers who used substances during pregnancy, focusing on their experiences of prenatal attachment and the support received during pregnancy. Pregnancy is a formative period for parenthood, during which significant structural changes occur in the brain. Substance use during pregnancy disrupts these changes and always affects the development of prenatal attachment. Furthermore, the quality of attachment experienced during pregnancy is linked to postnatal attachment.

Pregnancy offers a unique therapeutic opportunity for women who use substances. However, in Finland, the healthcare system is fragmented, and pregnant women who use substances are not always identified in maternity clinics. Barriers to receiving support may also include distrust in the healthcare system or negative past experiences when seeking help.

This is a qualitative study, and the data was collected through a survey. Nine mothers participated in the study. The data was analyzed using data-driven content analysis. According to the findings, the mothers’ experiences of prenatal attachment was influenced by substance dependence and recovery, past experiences, current life situation, pregnancy progression, interaction with the baby, and the strengthening of maternal identity.

Mothers had received support during pregnancy from maternity clinics and other professional helpers. Experience of support ranged from inadequate or poor to highly positive. The most important qualities in professionals that positively impacted perceived support were a respectful attitude, empathy, and expertise. A sense of insecurity emerged as a central factor hindering the reception of support. In addition to professional assistance, mothers' own life resources also influenced their experiences of support during pregnancy.