Taigapunkkien (Ixodes persulcatus) ja niiden kantamien tautien esiintyminen eri sukkessiovaiheiden habitaateissa Perämeren rannikolla
Karppinen, Karen (2025-05-22)
K. Karppinen
22.05.2025
© 2025, Karen Karppinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505223855
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505223855
Tiivistelmä
Taigapunkki (Ixodes persulcatus) levittää kantamiaan tautejaan isäntäeläimeen. Taudit voivat aiheuttaa vakavia oireita. Siksi tautiriskin vaihteluun vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää. Taigapunkit ovat levinneet viime vuosikausina pohjoisemmaksi, lisäten tautiriskiä sekä tarvetta ymmärtää siinä esiintyvää vaihtelua. Tautiriskiä arvioidaan punkkien runsauden ja kantamien tautien kautta. Perämeren rannikon metsissä esiintyy runsaasti taigapunkkeja, mutta niiden aiheuttaman tautiriskin vaihtelusta erilaisissa ympäristöissä tiedetään vähän.
Tässä tutkimuksessa selvitän 1) vaihtelevatko taigapunkkien esiintyvyydet ja 2) niiden kantamien tautien esiintyvyydet Perämeren rannikon eri paikkakunnilla ja sukkessiovaiheiden habitaateissa (rantaniitty, lehtimetsä ja havumetsä). 3) Miten taigapunkin ja Borrelia-bakteerin tärkeiden isäntien, piennisäkkäiden, runsaudet vaihtelevat habitaattien mukaan.
Taigapunkkeja kerättiin eri habitaateissa vuosina 2023–2024 toukokuussa. Otanta suoritettiin 14 paikassa Perämeren rannikolla. Punkkien runsautta mitattiin yksilömäärä / 100 m2. Punkeista tutkittiin patogeenit DNA:n avulla. Myyrien runsautta tutkittiin Lumijoen alueella tappavilla loukuilla vuosina 2022–2024. Niiden määrä laskettiin yksilö / 100 loukkuvuorokautta. Aineistot analysoitiin yleistetyillä lineaarisilla (seka-) malleilla.
Taigapunkkien esiintyminen seurasi metsämyyrien esiintymistä. Kumpaakin lajia esiintyi eniten lehtimetsissä. Kumpaakaan lajia ei esiintynyt rantaniityillä. Eniten taigapunkkeja esiintyi Hailuodon Tömpän ja Rautaleton (16–20 punkkia / 100 m2) lehtimetsissä. Havumetsissä taigapunkkeja esiintyi vähemmän (1 punkkia / 100 m2). Patogeenien esiintyminen ei ollut riippuvainen habitaatista, mutta esiintyminen riippui paikasta. Aikuisissa taigapunkeissa esiintyi Borrelia (64.7 %), Anaplasma (21.9 %) ja Rickettsia (11.3 %). Borrelia-bakteerin esiintyminen oli korkeinta alueilla, joilla oli eniten taigapunkkeja. Suurin tautiriski Borrelia-bakteeriin suhteen oli Hailuodossa Tömpän ja Rautaleton metsissä sekä Yrjänän metsissä.
Tulosten perusteella taigapunkkien aiheuttama tautiriski vaihtelee voimakkaasti Perämeren rannikolla paikkakunnan ja habitaatin mukaan. Punkkien ja niiden kantamien tautien esiintyminen heijastaa isäntälajistoa, suurimman tautiriskin alueilla lienee monipuolinen isäntälajisto ja runsaasti isäntäyksilöitä.
Tässä tutkimuksessa selvitän 1) vaihtelevatko taigapunkkien esiintyvyydet ja 2) niiden kantamien tautien esiintyvyydet Perämeren rannikon eri paikkakunnilla ja sukkessiovaiheiden habitaateissa (rantaniitty, lehtimetsä ja havumetsä). 3) Miten taigapunkin ja Borrelia-bakteerin tärkeiden isäntien, piennisäkkäiden, runsaudet vaihtelevat habitaattien mukaan.
Taigapunkkeja kerättiin eri habitaateissa vuosina 2023–2024 toukokuussa. Otanta suoritettiin 14 paikassa Perämeren rannikolla. Punkkien runsautta mitattiin yksilömäärä / 100 m2. Punkeista tutkittiin patogeenit DNA:n avulla. Myyrien runsautta tutkittiin Lumijoen alueella tappavilla loukuilla vuosina 2022–2024. Niiden määrä laskettiin yksilö / 100 loukkuvuorokautta. Aineistot analysoitiin yleistetyillä lineaarisilla (seka-) malleilla.
Taigapunkkien esiintyminen seurasi metsämyyrien esiintymistä. Kumpaakin lajia esiintyi eniten lehtimetsissä. Kumpaakaan lajia ei esiintynyt rantaniityillä. Eniten taigapunkkeja esiintyi Hailuodon Tömpän ja Rautaleton (16–20 punkkia / 100 m2) lehtimetsissä. Havumetsissä taigapunkkeja esiintyi vähemmän (1 punkkia / 100 m2). Patogeenien esiintyminen ei ollut riippuvainen habitaatista, mutta esiintyminen riippui paikasta. Aikuisissa taigapunkeissa esiintyi Borrelia (64.7 %), Anaplasma (21.9 %) ja Rickettsia (11.3 %). Borrelia-bakteerin esiintyminen oli korkeinta alueilla, joilla oli eniten taigapunkkeja. Suurin tautiriski Borrelia-bakteeriin suhteen oli Hailuodossa Tömpän ja Rautaleton metsissä sekä Yrjänän metsissä.
Tulosten perusteella taigapunkkien aiheuttama tautiriski vaihtelee voimakkaasti Perämeren rannikolla paikkakunnan ja habitaatin mukaan. Punkkien ja niiden kantamien tautien esiintyminen heijastaa isäntälajistoa, suurimman tautiriskin alueilla lienee monipuolinen isäntälajisto ja runsaasti isäntäyksilöitä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38329]