Halkiolasten artikulaatiovirheet ija niihin kohdistuvan kuntoutuksen vaikuttavuus
Pänkäläinen, Karoliina (2025-05-21)
K. Pänkäläinen
21.05.2025
© 2025 Karoliina Pänkäläinen. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505213777
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505213777
Tiivistelmä
Halkiot ovat yksi yleisimmistä kasvojen alueen rakennepoikkeavuuksista. Halkio vaikuttaa lapsen puheen ja kielen kehitykseen, mikä ilmenee halkiolasten puheessa heille ominaisina artikulaatiovirheinä. Moni halkiolapsi tarvitsee puheterapeuttista kuntoutusta. Tässä kirjallisuuskatsauksena toteutetussa kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin halkiolasten artikulaatiovirheitä, niiden ilmenemistä puheessa ja kuntoutuksen vaikuttavuutta. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia artikulaatiovirheitä halkiolasten tyypillisesti tuottavat. Tarkoituksena oli myös selvittää, kuuinka vaikuttavaa artikulaatiovirheiin kohdistuva kuntoutus on.
Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, joka perustuu kahdeksaan vuosien 2014–2022 aikana tieteellisissä aikakausilehdissä julkaistuihin tutkimusartikkeleihin. Neljä artikkelia käsittelee halkiolapsille tyypilliseen puheeseen kuuluvia artikulaatiovirheitä ja neljä artikulaatiovirheisiin kohdistuvan puheterapeuttisen kuntoutuksen vaikuttavuutta. Kaikissa mukaan otetuissa tutkimuksissa osallistujat koostuivat vain lapsista, joilla oli jokin halkio. Kuntoutuksen vaikuttavuutta tutkivista artikkeleista kaksi oli eri lähestymistapoja vertailevia tutkimuksia. Halkiolasten tuottamia artikulaatiovirheitä arvioitiin monipuolisesti havainnoimalla tuottotarkkuutta yksittäisissä äänteissä sekä sana- ja lausetasolla.
Tämän kandidaatintutkielman tulokset osoittavat, että halkiolapset tuottavat monipuolisesti sekä passiivisia että kompensatorisia artikulaatiovirheitä. Halkiotyyppi vaikutti tuotettujen artikulaatiovirheiden määrään. Ristiriitaa tutkimusten välillä ilmeni artikulaatiovirhetyyppien luokittelussa sekä virheiden yleisyydessä eri ikäisillä halkiolapsilla. Tulokset osoittivat myös, että halkiolasten artikulaatiovirheisiin kohdistuva kuntoutus oli vaikuttavaa kaikilla käytetyillä menetelmillä ja lähestymistavoilla. Vertailevista tutkimuksista kielellisestä lähestymistavasta havaittiin motoriseen verrattuna pitkäaikaisempia tuloksia. Halkiolasten artikulaatiovirheet vähenevät puheterapeuttisella kuntoutuksella.
Tulokset olivat vaihtelevasti yhteneväisiä aikaisemman tutkimustiedon kanssa. Ristiriitaa ilmeni paikoitellen iän vaikutuksesta passiivisten artikulaatiovirheiden tuottamiseen. Halkion vaikutus artikulaatiovirheisiin sekä kielelliseen kehitykseen tulee huomio lisää tutkimustietoa. Jatkotutkimusta tarvitaan edelleen niin halkiolapsille tyypillisestä artikulaatiovirheistä kuin kuntoutuksen vaikuttavuudesta.
Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, joka perustuu kahdeksaan vuosien 2014–2022 aikana tieteellisissä aikakausilehdissä julkaistuihin tutkimusartikkeleihin. Neljä artikkelia käsittelee halkiolapsille tyypilliseen puheeseen kuuluvia artikulaatiovirheitä ja neljä artikulaatiovirheisiin kohdistuvan puheterapeuttisen kuntoutuksen vaikuttavuutta. Kaikissa mukaan otetuissa tutkimuksissa osallistujat koostuivat vain lapsista, joilla oli jokin halkio. Kuntoutuksen vaikuttavuutta tutkivista artikkeleista kaksi oli eri lähestymistapoja vertailevia tutkimuksia. Halkiolasten tuottamia artikulaatiovirheitä arvioitiin monipuolisesti havainnoimalla tuottotarkkuutta yksittäisissä äänteissä sekä sana- ja lausetasolla.
Tämän kandidaatintutkielman tulokset osoittavat, että halkiolapset tuottavat monipuolisesti sekä passiivisia että kompensatorisia artikulaatiovirheitä. Halkiotyyppi vaikutti tuotettujen artikulaatiovirheiden määrään. Ristiriitaa tutkimusten välillä ilmeni artikulaatiovirhetyyppien luokittelussa sekä virheiden yleisyydessä eri ikäisillä halkiolapsilla. Tulokset osoittivat myös, että halkiolasten artikulaatiovirheisiin kohdistuva kuntoutus oli vaikuttavaa kaikilla käytetyillä menetelmillä ja lähestymistavoilla. Vertailevista tutkimuksista kielellisestä lähestymistavasta havaittiin motoriseen verrattuna pitkäaikaisempia tuloksia. Halkiolasten artikulaatiovirheet vähenevät puheterapeuttisella kuntoutuksella.
Tulokset olivat vaihtelevasti yhteneväisiä aikaisemman tutkimustiedon kanssa. Ristiriitaa ilmeni paikoitellen iän vaikutuksesta passiivisten artikulaatiovirheiden tuottamiseen. Halkion vaikutus artikulaatiovirheisiin sekä kielelliseen kehitykseen tulee huomio lisää tutkimustietoa. Jatkotutkimusta tarvitaan edelleen niin halkiolapsille tyypillisestä artikulaatiovirheistä kuin kuntoutuksen vaikuttavuudesta.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38618]
Ellei muuten mainita, aineiston lisenssi on https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/