Käsitykset kulttuuriympäristöstä Oulun jälleenrakennuskauden keskustan asemakaavassa ja kaupungin yleiskaavassa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on kulttuuriympäristön ymmärtäminen, tulkitseminen ja merkitys Oulun jälleenrakennuskauden kaavoituksessa. Tarkastelen työssäni arkkitehtien Aarne Ervin ja Otto-Iivari Meurmanin Oululle luomaa keskustan asemakaavaa ja kaupungin ensimmäistä yleiskaavaa. Vastaan työssäni kysymykseen, millä tavoin kulttuuriympäristö määriteltiin kaavoituksessa ja kaavoitukseen kohdistuvissa kaupungin päätöksissä. Lisäksi tarkastelen oululaisen lehdistön kirjoituksia kaavoituksesta ja artikkeleissa esiintyviä mielipiteitä kaupungin kulttuuriympäristöstä. Tutkimus rajautuu vuosille 1944–1952.

Alkuperäislähteinä tutkimuksessani ovat Oulun kunnalliskertomukset ja kaupunginhallituksen pöytäkirjat vuosilta 1944–1952, keskustan asemakaava vuodelta 1947 ja kaupungin yleiskaava vuodelta 1952 sekä sanomalehtiaineisto vuosilta 1944–1952 seuraavista lehdistä: Kaiku, Kaleva, Kansan Tahto, Liitto ja Pohjolan Työ. Tutkimuksessa käytettävien lähteiden monipuolisuus vaatii useampaa lähestymistapaa. Arkistoaineistosta olen rakentanut tapahtumankulun kuvauksen. Asema- ja yleiskaavaa sekä sanomalehtiaineistoa tarkastellessani olen käyttänyt laadullista sisällönanalyysiä ja lähdekritiikin periaatteita. Aineistosta on etsitty kulttuuriympäristöön ja kohteen historialliseen arvoon liittyviä merkityksiä.

Arkkitehdit Ervi ja Meurman olivat molemmat vahvoja vaikuttajia ja edelläkävijöitä sekä kulttuuriympäristön huomioimisen että kaupunkisuunnittelun kannalta. He toimivat korkeimpina kaavoituksen auktoriteetteina, sillä teoreettinen perusta kaupunkisuunnittelussa oli vasta kehittymässä. Arkkitehdit näkivät Oulun satamakaupunkina, jonka historia kytkeytyi elinkeinon kautta vesistöön. Kaavoituksessa kulttuuriympäristö esiintyi kolmen kohteen kautta: Kaupunginoja, puistoalueet ja ranta-aitat. Näitä kohteita arkkitehdit korostivat kaunistamalla Kaupunginojaa, lisäämällä puistoalueita ja sijoittamalla ranta-aitat torille erilliselle ulkomuseoalueelle. On mahdollista, että ilman Ervin ja Meurmanin ulkomuseota ranta-aittoja ei olisi suojeltu.

Oulun keskustan asemakaava ja kaupungin yleiskaava luotiin jälleenrakennuskaudella, jolloin Suomi oli suurten yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Oulu kärsi taloudellisista, sosiaalisista ja poliittisista ongelmista, mutta kaupunginhallitus päätti siitä huolimatta palkata Ervin ja Meurmanin kaavoittajiksi. Päättäjät eivät suunnitteluprosessin aikana keskittyneet kulttuuriympäristöllisiin tekijöihin, mitä selittää yhteiskunnallinen tilanne ja kulttuuriperinnön lainsäädännön puute. Lehdistössä kaavoitukseen liittyvässä kirjoittelussa esitettiin kaupungin historiaan ja kulttuuriympäristöön liittyviä elementtejä. Kaupunginoja, puistot ja ranta-aitat herättivät keskustelua lehdistössä, mikä osoittaa, että aikakaudella kulttuuriympäristöllisiin tekijöihin kohdistui kiinnostusta. Tämän vuoksi jälleenrakennuskauden ja sen jälkeisten vuosikymmenien kaupunkisuunnittelua on tärkeää tutkia eri lähdetyyppien kautta.