Koulu lasten liikunnan tukijana

Abstract

Kandidaatin tutkielmamme tavoitteena oli tutkia, minkälaisia keinoja koululla on tukea lasten ja nuorten liikkumista ja fyysistä aktiivisuutta. Halusimme myös selvittää, mitkä tekijät edistä-vät ja estävät lasten ja nuorten liikkumista. Aihe on tärkeä, koska suositusten mukaan liikku-vien lasten määrä on vähentynyt huolestuttavasti. Koulu kuitenkin tavoittaa valtaosan lapsista ja nuorista, joten on olennaista pohtia, mitä koulu voi tehdä fyysisen aktiivisuuden edistä-miseksi. Tutkimuksissa onkin selvinnyt, että koulupäivän aikaisella liikunnalla on erityisesti merkitystä vähän liikkuville lapsille ja nuorille. Tutkimuksissa on myös tullut ilmi, että lasten päivittäisestä paikallaanolosta noin puolet tulee koulussa istumisesta.

Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jolla olemme pyrkineet tuomaan esiin erilaisia näkökulmia ja tutkimustuloksia liikkumisesta ja fyysisestä aktiivisuudesta koulussa. Liikkuminen ja fyysinen aktiivisuus tarkoittavat toimintaa, joka nostaa sykettä lepotasosta. Lapsilla tähän kuuluu erityisesti kaikenlaiset leikit ja pelit sekä liikunta ja urheilu. Koulupäivän aikana paikallaanoloa voidaan vähentää esimerkiksi ulkovälitunneilla, istumisen tauottamisella, taukojumpilla, seisten työskentelyllä ja toiminnallisella opetuksella. Koulupäivän aikainen liikkuminen on lapsille olennainen osa liikkuvaa arkea. Tutkielmassamme olemme hyödyntäneet vertaisarvioituja kansainvälisiä sekä kotimaisia tieteellisiä tutkimuksia aiheesta.

Tutkielmassamme tuli ilmi, että koti ja koulu vaikuttavat liikuntasuhteen kehittymiseen. Molemmat voivat olla sekä liikuntainnostusta ruokkiva että heikentävä taho. Kotoa, vanhemmilta omaksutut asenteet ja näkemykset ovat vahvoilla lasten ajattelutavassa. Huomasimme useiden tutkimusten pohjalta, että myös vertaissuhteiden tukeminen on tärkeää, koska se vaikuttaa merkittävästi oppilaiden liikkumisintoon ja -käyttäytymiseen. Liikunnallisesti aktiivisissa kouluissa, joissa opettajatkin ovat sitoutuneet ja innostuneet liikunnasta, myös oppilaat herkemmin kannustavat toisiaan osallistumaan. Positiivinen ja kannustava ilmapiiri lisäävät liikuntaan osallistumista. Ryhmäpaine tai pelko epäonnistumisesta ja ulkopuolisuudesta näin ollen taas vähentävät osallistumisinnokkuutta.

Liikuntatunnit ja välituntiliikunta ovat melko ilmiselviä keinoja liikuttaa oppilaita, mutta tutkimuksia lukiessa kävi ilmi, että niidenkään aikana fyysinen aktiivisuus ei ole välttämättä itsestään selvää. Motivaation kannalta liikuntavaihtoehtoja olisi tärkeä olla mahdollisimman monenlaisia, ja oppilaita ja heidän toiveitaan on näin ollen myös tärkeää kuunnella.