Teuvan murteen muuttuminen näennäis- ja reaaliajassa

Abstract

Olen tarkastellut pro gradu -tutkielmassani Teuvan murteen muuttumista näennäis- ja reaaliajassa. Olen tutkinut Teuvan murteesta kahta piirrettä: t:n heikon asteen vastineita ja svaavokaalia. Olen tarkastellut muutosta 1880-luvulla, 1960-luvun taitteessa ja 2000-luvulla syntyneiden puheesta. Tutkin, millaista variaatiota aineistossa esiintyy t:n heikon asteen vastineissa ja svaavokaalin esiintymisessä ja miten Teuvan murre on muuttunut näiden kielenpiirteiden osalta 55 vuoden aikana. Tutkielmani aineisto koostuu Suomen kielen nauhoitearkiston kokoelmista valitsemistani nauhoitteista sekä itse keräämistäni nauhoitteista. Tutkimukseni on teoreettiselta viitekehykseltään dialektologiaa ja sosiolingvististä variaationtutkimusta. Tutkimusmetodeina olen käyttänyt reaaliaika- ja näennäisaikametodia.

Teuvalla puhutaan Etelä-Pohjanmaan murretta. Tutkimuksessani selvitän, millaisia eri variantteja tutkimieni kielenpiirteiden edustuksissa esiintyy ja millaista muutosta kielenpiirteiden käytössä on tapahtunut.

Tutkimukseni perusteella t:n heikon asteen vastineissa 1880-luvulla syntyneillä r-variantti on yleisimmin käytetty variantti sekä radikaalin että suffiksaalisen astevaihtelun tapauksissa. 1960-luvun taitteessa syntyneillä esiintyy r- ja d-varianttia melko tasaisesti. 1960-luvun taitteessa syntyneillä informanteilla radikaalissa astevaihtelussa r-varianttia esiintyy hieman enemmän kuin d-varianttia, kun taas suffiksaalisessa astevaihtelussa d-varianttia esiintyy hieman enemmän kuin r-varianttia. 2000-luvulla syntyneillä r-variantti on yleisin variantti radikaalin astevaihtelun tapauksissa, mutta suffiksaalisessa astevaihtelussa d-variantti on selvästi useammin käytetty kuin r-variantti.

Svaavokaalia on yleisimmin käytetty 1880-luvulla syntyneillä informanteilla. 1880-luvulla syntyneiden aineistossa svaavokaalia esiintyy huomattavasti useammin kuin svaatonta varianttia. Vanhimmalla ikäryhmällä svaavokaalia esiintyy etenkin lk-, lm-, lv-, hn-, hj- ja hr-konsonanttiyhtymissä. 1960-luvun taitteessa syntyneiden aineistossa svaavokaalia esiintyy vain hieman enemmän kuin svaatonta varianttia. Keski-ikäisillä svaavokaalia esiintyy useimmiten lk-, lm-, lv-, hm-, hn-, hj- ja hr-konsonanttiyhtymissä. Keski-ikäisillä esiintyy yhtä paljon sekä svaavokaalia että svaatonta varianttia hd-yhtymässä. 2000-luvulla syntyneiden aineistossa svaaton variantti esiintyy selvästi useammin kuin svaavokaalinen variantti. Nuorilla svaavokaalia esiintyy useimmiten hn- ja hr-yhtymissä. Nuorilla esiintyy melko tasaisesti sekä svaavokaalia että svaatonta varianttia lk-, lm-, lv- ja hm-konsonanttiyhtymissä. Tulokseni osoittavat, että Teuvalla t:n heikon asteen vastineissa ja svaavokaalissa yleiskieliset muodot ovat yleistymässä nuoremmilla ikäryhmillä, mutta tutkimissani kielenpiirteissä esiintyy edelleen variaatiota kaikissa ikäryhmissä.