Supistuvien kuntien kehittäminen Suomessa : esimerkkinä Puolanka

Abstract

Tutkin tällä kirjallisuuskatsauksella Suomen syrjäseutujen väestöään menettävien pienten kuntien tilannetta ja niiden mahdollisuuksia kunnan kehittämiseen. Supistuminen ja sen aiheuttamat haasteet koskevat lukuisia kuntia Suomessa, minkä takia aihetta on tärkeä tutkia, ja siihen onkin alettu kiinnittää enemmän huomiota tieteellisessä keskustelussa. Tarkastelen esimerkkitapauksena supistuvasta kunnasta lähemmin Kainuun maakunnassa sijaitsevaa Puolankaa.

Tutkielman keskeisenä aiheena on maaseutualueiden supistuminen (rural shrinkage). Harvaan asutun maaseudun supistumisen taustalla vaikuttavina tekijöinä on niin poismuuttoa kuin väestön ikääntymistäkin, ja supistumisella on kielteisiä seurauksia esimerkiksi kunnan palveluiden järjestämiselle ja väestön koostumukselle. Esittelen myös Suomen kontekstilla olevia erityispiirteitä supistumiseen liittyen. Lisäksi vertailen supistuvien kuntien kehittämisessä olevia vaihtoehtoja. Yleistä on reagoida supistumiseen pyrkimällä takaisin kasvuun, mutta toisena mahdollisuutena on hyväksyä väestön väheneminen ja sopeutua supistumiseen, mitä esimerkiksi älykäs sopeutuminen edustaa uutena näkökulmana aluekehittämiseen. Älykäs sopeutuminen keskittyy kasvun tavoittelun sijasta enemmän palveluihin ja asukkaiden elämänlaatuun.

Puolangan tapaus osoittaa, että pitkään jatkunut supistuminenkaan ei ole saanut kuntaa täysin siirtymään kasvukeskeisestä kehittämisestä älykkääseen sopeutumiseen. Kasvun tavoittelu voi pitää yllä toivoa kunnassa, mutta olla toisaalta epärealistista. Väitän, että älykäs sopeutuminen tarjoaisi realistisemman pohjan kunnan kehittämiseen supistumisen ollessa niinkin selvää kuin Puolangalla. Tapausesimerkki ilmentää myös aktiivisen paikallisyhteisön merkitystä muun muassa erottuvan brändin luomisessa Puolangalle pessimismistä. Lisäksi monipaikkaisuuden ja vapaa-ajan asumisen kasvava rooli harvaan asutulle maaseudulle on nähtävissä.