"Olla niin kuin ei olisikaan, vaikka on mukana kaikilla aisteilla." : eri-ikäisten oululaisten käsityksiä Oulun murteen sanoista

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani eri-ikäisten oululaisten käsityksiä Oulun murteen sanoista. Tutkin, kuinka hyvin eri-ikäiset oululaiset tunnistavat Oulun murteelle tyypillisiä sanoja ja minkälaisia merkityksiä he niille antavat. Lisäksi tutkin, käyttävätkö oululaiset aineistoni murresanoja sekä ovatko he kuulleet tai nähneet jonkun toisen käyttävän niitä. Tarkastelen myös, näkyykö vastaajien iän ja sanojen tunnistamisen ja käytön välillä yhteyttä. Tutkielmani antaa ajankohtaista tietoa 2020-luvun oululaisten murresanatietoisuudesta ja valitsemieni murresanojen elinvoimaisuudesta.

Olen kerännyt aineistoni sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella. Lähetin kyselyn erääseen oululaiseen lukioon, erääseen oululaiseen ammattikouluun ja Facebookiin Oulun Puskaradio -ryhmään. Aineistoni koostuu 490 vastaajan tuottamista kyselylomakevastauksista. Vastaajat ovat vähintään 15 vuotta täyttäneitä oululaisia.

Analysoin aineistoani sisällönanalyysin keinoin. Luokittelin vastaukset kolmeen alaluokkaan sen perusteella, kuinka hyvin vastaajat tunnistivat sanan. Sanan tunnistamisen kriteerinä olen pitänyt sitä, että annettu merkitys vastaa jotain käyttämieni sanakirjojen antamista merkityksistä. Alaluokat ovat 1. Sana tunnistettu hyvin, 2. Sana tunnistettu osittain ja 3. Sanaa ei tunnistettu. Kolmanteen alaluokkaan kuuluvat vastaukset olen jakanut edelleen kahteen ryhmään: 3.a Ei merkitystä ja 3.b Muu merkitys. Jaoin aineistoni murresanat kolmeen pääluokkaan alaluokkien prosentuaalisten osuuksien pohjalta. Pääluokat ovat 1. Hyvin tunnistetut sanat, 2. Melko hyvin tunnistetut sanat ja 3. Heikosti tunnistetut sanat.

Tutkimuksessani selvisi, että oululaiset tunnistavat Oulun murteen sanoja varsin hyvin. Keskimäärin hieman yli puolet vastaajista (58 %) tunnisti sanat hyvin. Vastaajat tunnistivat yksittäisistä murresanoista hyvin noin kolmasosan ja melko hyvin miltei puolet. Heikosti tunnistettiin vain kolme sanaa. Parhaiten murresanoista tunnistettiin kompiainen, aliska ja onnikka. Heikoiten tunnistettiin hiuti, rimppa ja öörfiila  öörviila. Tutkimustulokset osoittavat sanojen tunnistamisen korreloivan vastaajien iän kanssa: mitä vanhempia vastaajat olivat, sitä paremmin he tunnistivat sanan. Keskimäärin parhaiten sanat tunnistivat kaksi vanhinta ikäryhmää. Heikoiten sanat tunnisti nuorin ikäryhmä.

Aineistoni murresanoja ilmoitti käyttävänsä keskimäärin noin 40 % vastaajista. Myös sanojen käyttö osoittautui olevan korrelaatiosuhteessa vastaajien iän kanssa. Vastausten perusteella vanhimmat vastaajat käyttävät aineistoni murresanoja eniten ja nuorimmat vastaajat vähiten. Aineiston käytetyimmäksi sanaksi osoittautui pahki ja vähiten käytetyimmäksi öörfiila  öörviila. Kaikkia murresanoja oli kuultu tai nähty käytettävän keskimäärin enemmän kuin mitä niitä ilmoitettiin itse käytettävän. Tästä voitaneen päätellä, että sanoja on käytetty tai käytetään Oulun seudulla aktiivisesti, mutta kyselyyni vastanneet eivät itse käytä niitä niin merkittävästi.

Olen osoittanut tutkielmassani, että valtaosa aineistoni murresanoista on elinvoimaisia Oulun murteen sanoja. Tutkielmani antaa viitteitä siitä, että oululaisväestön murresanastossa voisi olla tapahtumassa pientä muutosta. Erityisesti koen ruotsalaisperäisten lainasanojen olevan elinvoimaisuutensa kannalta käännekohdassa. Tutkimus olisi aiheellista toistaa joidenkin vuosikymmenien päästä, jotta murresanojen elävyyden tilanteesta ja Oulun seudun murteen sanaston muuttumisesta saataisiin varmempaa tietoa.