“Siinä on lumousta, jonka aina pelkään rikkoutuvan.” : yläkoulun aineenopettajien kokemuksia kirjallisuuden motivoivasta opetuksesta

Kirjallisuuden ja lukemisen yhteiskunnallinen arvostus on laskenut – etenkin nuorilla, mutta myös yleisesti yhteiskunnassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia lähtökohtia ja mahdollisuuksia suomen kielen – ja suomi toisena kielenä – ja kirjallisuuden yläkoulun opettajilla on kirjallisuuden opettamiseen, millaiset tehtävät motivoivat oppilaita kirjallisuuden opiskelussa sekä millaisia haasteita kirjallisuuden opetuksessa nykyään ilmenee.

Tarkastelen tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä kirjallisuuden opettamista ja siinä käytettäviä menetelmiä, kaunokirjallisuuden lukemisen haasteita sekä lukemaan motivointia eri näkökulmista. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto on analysoitu teoriasidonnaisen sisällönanalyysin tavoin. Aineisto koostuu 24 aineenopettajan kyselylomakevastauksesta, jotka on kerätty helmikuun 2025 aikana. Analyysivaiheessa aineistosta on muodostettu yhteensä kuusi pääluokkaa, kolme jokaista tutkimuskysymystä kohden.

Tutkimustuloksissa opettajien lähtökohdat kirjallisuuden opetukseen näyttäytyivät poikkeuksetta erinomaisina: kirjallisuus on monelle rakas harrastus, ja opettajat pitävät kirjallisuuden opetusta tärkeänä. Opettajat kuitenkin tiedostavat kirjallisuuden oppiaineen luonteen muuttuneen erinäisten haasteiden vuoksi. Opettajilla on monia tehtäviä, jotka he ovat todenneet in-nostavan oppilaita. Erityisesti oppilaiden omavalintaiset tehtävät ja ryhmätyöt ovat oppilaille mieluisia.

Tulosten mukaan kirjallisuuden opetuksessa ilmenee erilaisia haasteita, joista yleisimpiä ovat kirjallisuuden yleistynyt arvostuksen laskeminen, lasten ja nuorten taitotason heikentyminen sekä viestintävälineiden suosion kasvun negatiivinen vaikutus lukemiseen. Opettajat kertoivat myös koulujen välisistä resurssieroista, jotka asettavat oppilaat eriarvoisiin asemiin.

Tutkimus lisää ymmärrystä kirjallisuuden oppiaineesta, haasteista ja opettajan vaikutusvoiman todellisuudesta nuorten kirjallisuuteen ja lukemiseen suhtautumisessa. Tutkimusta aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää. Jatkotutkimusta pitäisi tehdä etenkin yhteiskunnan asennoitumisesta kirjallisuuteen sekä kirjallisuuden autonomisen oppiaineen mahdollisuuksista.