”Oppimisympäristön ulkoinen aitous tulee myös yksilön sisäiseksi aitoudeksi” : steinerpäiväkodin henkilöstön kokemuksia steinerpedagogisen oppimisympäristön merkityksistä varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia steinerpäiväkodin henkilöstön kokemuksia steinerpedagogisen oppimisympäristön merkityksistä varhaiskasvatuksessa. Käytin etnografista lähestymistapaa, ja menin havainnoimaan itselleni uutta ympäristöä, steinerpäiväkotia. Hyödynsin osallistuvaa havainnointia ja täytin kenttäpäiväkirjaani havaintoja steinerpäiväkodista ja sen oppimisympäristöstä niin kesken havainnoinnin, kuin myös jälkikäteen. Etnografisen lähestymistapani myötä esiymmärrykseni steinerpedagogiikasta muovautui entisestään, ja kokosin havainnoistani puolistrukturoidun teemahaastattelun teemat keskustelun avauksiksi. Aineiston keruumenetelmänäni oli ryhmähaastattelu steinerpäiväkodin henkilöstön kanssa. Nauhoitin haastattelun, minkä jälkeen litteroin keräämäni haastatteluaineiston.

Tutkimuksessani käytin fenomenologista analyysimenetelmää, jossa tutkitaan ihmisten kokemuksia. Analyysissä sovelsin Perttulan (1995) fenomenologisen analyysin vaiheita, joissa kuvasin analyysiprosessiani viiden vaiheen kautta. Viidennen vaiheen jaoin kolmeen osaan, joissa kuvasin tarkemmin yleisen merkitysverkoston muovautumista. Yleisiä merkitysverkostoja muovautui lopulta kaksi: I. Vuodenkierron rytmi ja II. pedagoginen toiminta.

Tutkimukseni tulokset osoittivat, että vuodenkierron rytmissä eläminen ja sen mukaan oppimisympäristön muovaaminen luovat rungon varhaiskasvatukselle steinerpedagogisessa oppimisympäristössä. Ilmastonmuutos näkyi vuodenkierron rytmissä haasteena. Tuloksissa näkyi myös luontoympäristön keskeinen merkitys muun muassa sosiaalisten taitojen, motoristen taitojen, mielikuvituksen ja luontosuhteen kehittymisessä. Koettiin, että oppimisympäristön ulkoinen aitous tulee myös sisäiseksi aitoudeksi. Psyykkinen oppimisympäristö oli kokemusten mukaan yksi, ellei tärkein osa oppimisympäristöä. Aikuisen roolilla ja puheella koettiin olevan tärkeä merkitys oppimisympäristössä. Lisäksi tuloksissa oli nähtävissä lapsilähtöisyyden tärkeä merkitys steinerpedagogiikassa. Jäljittely toiminnassa oli tärkeä osa oppimista, kuten pienempien lasten jäljitellessä isompien toimintaa tai lasten jäljitellessä aikuisia.