”Ilman mentorointia en olisi jaksanut tehdä luokanopettajan töitä, enkä selvinnyt niin hyvin kuin nyt” : noviisiluokanopettajien kokemuksia mentoroinnista

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia noviisiluokanopettajien mentoroinnin merkitystä työlle. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisia kehittämisen kohteita noviisiluokanopettajat nimeävät mentoroinnille. Mediassa on ollut viime vuosina esillä opettajapula ja opettajien alanvaihtoaikeet uran ensimmäisten vuosien aikana. Kandidaatin tutkielman teimme tutkien opettajien työhyvinvointia ylläpitäviä ja edistäviä tekijöitä. Tästä heräsi kiinnostus siitä, miten juuri luokanopettajien ensimmäisiä työvuosia voitaisiin tukea niin, että saadaan opettajat pysymään opetusalalla.

Luonteeltaan tutkielma on laadullinen ja lähestymistavaltaan yleinen laadullinen tutkimus. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan luokanopettajuutta ja mentoroinnin keskeisiä näkökulmia luokanopettajan työn tukena. Tutkielman aineistonkeruu toteutettiin kevään 2025 aikana verkkokyselyllä, jota jaettiin sosiaalisessa mediassa opettajien suljetussa Facebook-ryhmässä. Vastauksia verkkokyselyyn saatiin yhdeksältä noviisiluokanopettajalta, joista kahdeksan vastauksia lopulta käytettiin tässä tutkielmassa. Verkkokyselylomakkeella kysyttiin vastaajien kokemuksia mentoroinnista ja sen toteuttamisesta sekä siitä, millainen merkitys mentoroinnilla on ollut vastaajien työlle. Lisäksi vastaajia pyydettiin pohtimaan, miten he kehittäisivät saamaansa mentorointia. Saatujen vastausten analyysimenetelmänä käytettiin temaattista analyysia, jonka avulla tutkimusaineisto teemoiteltiin kahteen pääteemaan, mentoroinnin merkitykseen ja mentoroinnin kehittämiseen. Tutkimustuloksia kuvattiin näiden pääteemojen avulla.

Tutkimustuloksissa tuodaan esille, kuinka mentoroinnin kautta koettu yhteisöllisyys antaa tukea noviisiluokanopettajalle uran alussa. Opettajat korostivat mentoroinnilla olevan merkitystä myös omalle ammatilliselle kehittymiselle. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että mentoroinnilla on merkitystä työhyvinvoinnin edistäjänä. Mentorointia noviisiluokanopettajat kehittäisivät muuttamalla koulujen käytänteitä. Mentoroinnin toteutusta tulisi valvoa, sillä noviisiluokanopettajilla on halu saada mentorointi järjestelmälliseksi osaksi luokanopettajan arkea. Tutkimustuloksista käy lisäksi ilmi, kuinka mentorilta toivotaan aktiivista roolia noviisien opettajuuden tukemisessa. Tutkielman johtopäätökset kietoutuvat ajatukseen luokanopettajuuden ja ammatillisuuden tukemisesta ja kehittämisestä läpi uran mentoroinnin avulla.