Sydämen kieli kuuluvaksi : saamenkielisen lapsen tukeminen suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa selvitän, kuinka saamenkielistä lasta voidaan tukea suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa ja millaisia kielitietoisia menetelmiä varhaiskasvatuksessa käytetään monikielisen lapsen tukemiseksi. Lapsen äidinkielellä on suuri arvo sekä oppimisen että hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden kannalta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat Suomessa varhaiskasvatusta kielitietoisiin menetelmiin, sekä lapsen kielen ja kulttuurin huomioimiseen suunnitelmallisesti arjessa.

Tutkielmani nimi viittaa sekä saamen kielen kuulemiseen valtakielisessä varhaiskasvatuksessa, että sen tunteen luomiseen, että lapsen sydämen kieli kuuluu ympäristöön, jossa lapsi on. Tutkielmani tavoitteena on tutkia tapoja, joilla varhaiskasvatuksen henkilöstö pystyy luomaan kaikille kielille tasa-arvoisen ympäristön ja tukemaan lapsen monikielistä identiteettiä. Suomessa on ollut yksikielinen koulujärjestelmä, jonka aikana saamelaisia pyrittiin vahvasti sulauttamaan enemmistökielen puhujiksi, tämä on vaikuttanut saamen kielten siirtymiseen sukupolvelta toiselle ja vaikuttanut siten osaltaan saamen kieltä äidinkielenään puhuvien puhujamääriin.

Nykyään Suomessa saamea äidinkielenään puhuvilla lapsilla on oikeus äidinkieliseen varhaiskasvatukseen, aina oikeus ei kuitenkaan toteudu. Varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen mukaan suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa monikielisyyden tulisi olla luonnollinen osa lapsiryhmän arkea, kielitietoiset menetelmät tukevat lapsen – ja perheen, osallisuuden kokemusta ja yhteisöön kuulumista.

Dát lea girjjálašvuođageahčastat, mas mun čielggadan, mo sámegielat máná sáhttá doarjut suomagielat árrabajásgeassinjoavkkus ja makkár gielladiđolaš vuogit máŋggagielat mánáid doarjumis geavahuvvojit váldogielat árrabajásgeassimis. Máná eatnigielas lea stuorra árvu sihke oahppama ahte buresveadjima ja oktiigullevašvuođa dáfus. Suoma árrabajásgeassinplána vuođuštusat stivrejit atnit gielladiđolaš vugiid ja váldit vuhtii máná gielalaš ja kultuvrralaš duogáža.

Mu dutkamuša namma Váimmugiella gullevažžan čujuha sihke dasa mo sámegiella galggašii gullot váldogielat árrabajásgeassimis, gos lea sámegielat mánná, ja dan dovddu duddjomii, mo máná váimmugiella lea gullevaš dan árrabajásgeassinbirrasii, gos mánná lea. Dutkamuša ulbmil lea guorahallat vugiid, maiguin árrabajásgeassima bargit sáhttet duddjot buot gielaide dásseárvosaš birrasa ja doarjut máná máŋggagielat identitehta. Suomas lea leamašan ovttagielat skuvlalágádus, man vuođul sápmelaččaid figge garrasit assimileret váldoálbmogii. Assimileren lea váikkuhan sámegielaid sirdašuvvamii sohkabuolvvas nubbái ja dan bokte váikkuhan nu ahte sámegiela eatnigiellan hállit leat geahppánan.

Dán áigge sámegielat mánáin lea riekti eatnigielat árrabajásgeassimii, álo dát riekti ii goittotge ollašuva. Árrabajásgeassima bagadusaid mielde suomagielat árrabajásgeassimis máŋggagielatvuohta galggašii leat lunddolaš oassi mánnájoavkku doaimmas. Gielladiđolaš vuogit dorjot máná ja su bearraša oasálašvuođa dovddu ja servošii gullevašvuođa.