Äänen aistiminen ja tuottaminen yöperhosilla
Heikkilä, Pirita (2025-05-16)
P. Heikkilä
16.05.2025
© 2025 Pirita Heikkilä. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505163522
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505163522
Tiivistelmä
Yöperhosilla on ollut monia syitä kehittyä hyödyntämään ääntä kuulemalla ja tuottamalla sitä. Kuuloaistinsa avulla yöperhonen voi esimerkiksi välttää saalistavia lepakoita, tai väistää niiden hyökkäyksiä. Ääntä tuottamalla yöperhonen voi ilmentää saalistajilleen sisältämistään haitallisista aineista, tai matkia vastaavan lajin ääntelyä Batesin mimikryllä. Yöperhonen voi ääntelyllään myös häiritä lepakon kaikuluotausta, tai säikäyttää lepakon pudottamaan sen. Tämän kaiken lisäksi yöperhoset hyödyntävät ääntelyään ja kuuloaistiaan usein myös parittelussaan.
Yöperhosten kuuloasti on kehittynyt useaan eri otteeseen monessa eri sukulinjassa. Alun perin se vaikuttaa kehittyneen ensimmäistä kertaa myöhäisellä liitukaudella, ja sen alkuperäisen käyttötarkoituksen arvellaan olleen laajempi ympäristön havainnointi. Nykypäivänä yöperhosten pääasiallinen saalistaja ovat niiden tavoin yöaktiiviset lepakot.
Yöperhonen voi lepakon kaikuluotauksen kuullessaan reagoida esimerkiksi siirtymällä kauemmas, ääntelemällä vastaan, tai tekemällä väistöliikkeitä lepakon hyökkäyksen väistämistä varten.
Yöperhosten kuulo- ja ääntelyelimien muoto ja sijainti vaihtelevat suuresti yöperhosheimojen sisällä. Ne ovat myös kehittyneet usealle heimolle itsenäisesti, toisista yöperhosheimoista riippumatta.
Äänen tuotto ja havainnointi ovat siis hyvin tärkeitä monien yöperhoslajien elämässä. Kuuloaisti ja äänen tuottamiskyky vaikuttavat yöperhosen selviytymiskykyyn, erityisesti niiden pääsaalistajan ollessa äänen avulla kaikuluotaavat lepakot. Monet lajit myös hyödyntävät ääntä omissa parittelumenoissaan.
Yöperhosten kuuloasti on kehittynyt useaan eri otteeseen monessa eri sukulinjassa. Alun perin se vaikuttaa kehittyneen ensimmäistä kertaa myöhäisellä liitukaudella, ja sen alkuperäisen käyttötarkoituksen arvellaan olleen laajempi ympäristön havainnointi. Nykypäivänä yöperhosten pääasiallinen saalistaja ovat niiden tavoin yöaktiiviset lepakot.
Yöperhonen voi lepakon kaikuluotauksen kuullessaan reagoida esimerkiksi siirtymällä kauemmas, ääntelemällä vastaan, tai tekemällä väistöliikkeitä lepakon hyökkäyksen väistämistä varten.
Yöperhosten kuulo- ja ääntelyelimien muoto ja sijainti vaihtelevat suuresti yöperhosheimojen sisällä. Ne ovat myös kehittyneet usealle heimolle itsenäisesti, toisista yöperhosheimoista riippumatta.
Äänen tuotto ja havainnointi ovat siis hyvin tärkeitä monien yöperhoslajien elämässä. Kuuloaisti ja äänen tuottamiskyky vaikuttavat yöperhosen selviytymiskykyyn, erityisesti niiden pääsaalistajan ollessa äänen avulla kaikuluotaavat lepakot. Monet lajit myös hyödyntävät ääntä omissa parittelumenoissaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38618]
Ellei muuten mainita, aineiston lisenssi on https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/