The wicked fortune-telling Roma : the representation of Romani people in Charlotte and Emily Brontë’s novels

Abstract

Representation by one definition is considered to be a form of mental models that shape our understanding of people both as individuals and as a part of bigger groups. Exposure to specific imagery influences this cognitive processing, meaning the way we represent things and concepts impacts the way they are perceived. This perception, in turn, affects the future representations of said instance. In short, representation does not work in a void, and within studying a minority, connotations and representations are important to scrutinize. In this thesis, the aim is to examine how Wuthering Heights by Emily Brontë and Jane Eyre by Charlotte Brontë represent supposed Romani characters. These two novels are considered among the most loved ones in recent history, and they are constantly studied both in academic settings and in media. The images reinforced are analysed in their historical contexts and then further referred through the theory of othering. Findings of the study in the case of both novels see that they reflect the stereotypes and societal attitudes towards the Roma in the 19th century in which the books were written. In Wuthering Heights, Heathcliff is described using words like “dark”, “black” and “wicked” to distance him from the other characters, and even though his Romani background is never explicitly confirmed, the attributes and comparisons to the Roma sets the character as the outsider, the Other. In Jane Eyre, Mr Rochester temporarily adopts a Romani disguise as a fortune-teller, the costume of a Romani woman used as a one-off plot device to further the plot and the romance between the main characters. Regarding these findings, the representation in the novels highly depends on stereotypes and stigmatizing the Roma peoples.

Jonkin asian ilmentymä ja sen uudelleen esittäminen tunnetaan yleisesti terminä representaatio. Yhden määritelmän mukaan representaatioita pidetään eräänlaisina psykologisina malleina, jotka muokkaavat ymmärrystämme ihmisistä yksilöinä ja osana suurempia kokonaisuuksia. Altistuminen tietylle kuvastolle vaikuttaa tähän kognitiiviseen käsittelyymme, eli tapamme esittää asioita ja käsitteitä vaikuttaa siihen, miten kyseiset asiat koemme vastaisuudessa. Lyhyesti sanottuna representaatio ei siis toimi tyhjiössä, joten vähemmistöön liittyvässä tutkimuksessa on tärkeää tarkastella näitä mielleyhtymiä ja representaatioita. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, miten Emily Brontën teos Humiseva harju ja Charlotte Brontën kirjoittama Kotiopettajattaren romaani kuvaavat oletettuja romanihahmoja. Näitä kahta romaania pidetään lähihistoriamme yhtinä suosituimpina kirjallisuuden klassikoina, ja niitä tutkitaan edelleen jatkuvasti sekä akateemisissa ympäristöissä että mediassa. Kirjoista löydetyt representaatiot analysoidaan niiden historiallisissa konteksteissa ja niitä käsitellään toiseuttamisen teorian kautta. Tutkimuksen havainnot molempien kirjojen kohdalla osoittavat, että ne peilaavat vahvasti 1800-luvun stereotypioita ja yhteiskunnallisia asenteita romaneja kohtaan. Humisevassa harjussa kuvataan Heathcliffiä sanoilla "tumma”, ”musta” ja ”häijy” etäännyttääkseen hänet kirjan muista hahmoista. Mainittavaa kuitenkin on, että Heathcliffin romanitaustaa kirjassa ei koskaan nimenomaisesti vahvisteta, mutta romanien ominaisuuksiin ja ulkonäköön liittyvät vertailut tekevät Heathcliffin hahmosta ulkopuolisen, toiseutetun. Kotiopettajattaren romaanissa taas herra Rochester omaksuu väliaikaisesti valeasun romanina, ennustajaeukkona, ja tätä käytetään kertaluonteisena välineenä juonen ja päähenkilöiden välisen romanssin edistämiseksi. Näiden havaintojen osalta romanirepresentaatio teoksissa nojaa suurelti stereotypioihin ja romanikansojen leimaamiseen.