Edistyksen käsite Suomen poliittisessa ja julkisessa keskustelussa sotien välisenä aikana (1918–1939)
Hakoniemi, Mikko (2025-05-14)
Hakoniemi, Mikko
M. Hakoniemi
14.05.2025
© 2025 Mikko Hakoniemi. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505143412
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505143412
Tiivistelmä
Pro gradu –tutkielmani keskittyy ”edistys”-käsitteen määrittelyyn suomalaisessa politiikassa ja julkisessa keskustelussa sotien välisenä aikana 1918–1939. Tutkielmani käsittelyluvuissa etenen taustoittamalla ensimmäisessä luvussa edistyksen määrittelyä eri tutkimusten ja tutkijoiden näkökulmasta. Määrittelen tutkielmassani keskeiset tavat jaotella edistystä kategorioihin, jotta pystyn toisessa luvussa asettamaan suomalaisten puolueiden ohjelmat sekä suomenkielisten sanoma- ja aikakauslehtien poliittiset kirjoitukset eri edistyksen tulkintoihin. Tarkastelen edistystä yhteiskunnallisena ja poliittisena ilmiönä, käsitteen merkityksen selvittämiseksi Suomen poliittisessa historiassa. Tutkielmani lähestymistapa edistykseen on aatehistoriallinen ja tutkimusmetodeina käytän käsitehistoriallista analyysia sekä kielellistä kontekstualismia.
Lähdeaineistoni koostuu edistyksen käsitettä tai sen johdannaiskäsitettä edistyminen käyttäneistä suomalaisten puolueiden puolueohjelmista. Lisäksi lähdeaineistoni muodostuu suomenkielisistä poliittisista sanoma- ja aikakausilehtien kirjoituksista, joissa pyrittiin määrittelemään, mitä edistyksellä tarkoitettiin.
Edistystä oli tutkielmani ajankohdassa käytetty eri asiayhteyksissä sekä eri poliittista lähtökohdista kuvaamaan toivottua kehityskulkua Suomessa. Suomen poliittisten puolueiden ohjelmissa vuodesta 1918 vuoteen 1939 asti edistys esiintyi pääasiassa Edistyspuolueen yhteydessä, vaikka mainintoja edistyksestä ja eritoten edistymisestä löytyi myös muilta puolueilta poliittisen kentän laidasta laitaan. Edistyksen ja edistymisen käsitteitä oli tutkimukseni kannalta oleellista tarkastella niihin liitetyssä asiayhteydessä eri puolueohjelmissa, jotta käsitteiden merkitys voitiin liittää tiettyjen eri aatteellisten traditioiden alle.
Suomessa liberalismin sekä sosialismin aatetraditiossa kehityskulku ja edistys eteni taantumusta vastaan, jollaiseksi konservatiivisuus niiden näkökulmasta miellettiin, vaikkakin eri suhteessa. Sosialismin kannalta taantumusta oli porvarillinen maailmankatsomus, kun taas liberalismin näkökulmasta taantumusta oli laittomuus, vapauden rajoittaminen ja rakenteellisten uudistusten vastustaminen. Konservatismin tehtäväksi jäi oikeastaan puolustautua tällaista kritiikkiä vastaan, arvostella, mitä taantumus heidän näkökulmastaan oli, sekä asettaa edistys ja edistysusko kyseenalaisiksi.
Tutkielmani osoitti edistyksen olleen merkittävä käsite Suomen poliittisessa historiassa ja aatehistoriassa. Lähtökohtaisesti edistykseen negatiivisesti suhtautuneet tahot pyrkivät useimmiten osoittamaan, mitä edistyksen olisi tullut olla. Edistykseen oli kytkeytynyt historian saatossa positiivinen leima, jonka lähes kaikki poliittiset toimijat pyrkivät kokonaan tai osittain esittämään omasta aatteellisesta näkökulmasta oikeana edistyksenä.
Lähdeaineistoni koostuu edistyksen käsitettä tai sen johdannaiskäsitettä edistyminen käyttäneistä suomalaisten puolueiden puolueohjelmista. Lisäksi lähdeaineistoni muodostuu suomenkielisistä poliittisista sanoma- ja aikakausilehtien kirjoituksista, joissa pyrittiin määrittelemään, mitä edistyksellä tarkoitettiin.
Edistystä oli tutkielmani ajankohdassa käytetty eri asiayhteyksissä sekä eri poliittista lähtökohdista kuvaamaan toivottua kehityskulkua Suomessa. Suomen poliittisten puolueiden ohjelmissa vuodesta 1918 vuoteen 1939 asti edistys esiintyi pääasiassa Edistyspuolueen yhteydessä, vaikka mainintoja edistyksestä ja eritoten edistymisestä löytyi myös muilta puolueilta poliittisen kentän laidasta laitaan. Edistyksen ja edistymisen käsitteitä oli tutkimukseni kannalta oleellista tarkastella niihin liitetyssä asiayhteydessä eri puolueohjelmissa, jotta käsitteiden merkitys voitiin liittää tiettyjen eri aatteellisten traditioiden alle.
Suomessa liberalismin sekä sosialismin aatetraditiossa kehityskulku ja edistys eteni taantumusta vastaan, jollaiseksi konservatiivisuus niiden näkökulmasta miellettiin, vaikkakin eri suhteessa. Sosialismin kannalta taantumusta oli porvarillinen maailmankatsomus, kun taas liberalismin näkökulmasta taantumusta oli laittomuus, vapauden rajoittaminen ja rakenteellisten uudistusten vastustaminen. Konservatismin tehtäväksi jäi oikeastaan puolustautua tällaista kritiikkiä vastaan, arvostella, mitä taantumus heidän näkökulmastaan oli, sekä asettaa edistys ja edistysusko kyseenalaisiksi.
Tutkielmani osoitti edistyksen olleen merkittävä käsite Suomen poliittisessa historiassa ja aatehistoriassa. Lähtökohtaisesti edistykseen negatiivisesti suhtautuneet tahot pyrkivät useimmiten osoittamaan, mitä edistyksen olisi tullut olla. Edistykseen oli kytkeytynyt historian saatossa positiivinen leima, jonka lähes kaikki poliittiset toimijat pyrkivät kokonaan tai osittain esittämään omasta aatteellisesta näkökulmasta oikeana edistyksenä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38320]