Varhainen musiikillinen vuorovaikutus lapsen kehityksen tukena

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee, miten vanhempien ja lasten välinen musiikillinen vuorovaikutus vahvistaa lapsen sosiaalista, kielellistä ja neurologista kehitystä jo varhaislapsuudessa. Selvitän tutkielmassani, miten musiikillinen vuorovaikutussuhde näkyy vanhemman ja lapsen välillä, miten laulaminen ja hoivapuhe toimii vuorovaikutuskeinoina, miten laulaminen edistää kielenkehitystä sekä miten musiikki vaikuttaa aivojen neurologiseen kehitykseen.

Jokaisella yksilöllä on omanlainen taito ja kyky kannatella ja muovata vuorovaikutusta. Lapsen ja vanhemman yhteiset musiikilliset kokemukset, moniaistinen havainnointi ja kehollisuus, ovat keskeisiä tekijöitä lapsen kehityksessä ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa. Kun lasta pidetään sylissä ja hänelle lauletaan tai hyräillään, syntyy sensitiivinen läsnäolo, joka vahvistaa lapsen kokemusta turvallisuudesta ja edistää kiireetöntä, aidosti läsnä olevaa vuorovaikutusta. Tämä tila tukee sekä lapsen että aikuisen hyvinvointia. Varhaislapsuudessa musiikki on tärkeä kommunikoinnin väline vanhemman ja lapsen välillä. Se muun muassa antaa lapselle turvaa, välittää tunteita, toimii kommunikoinnin välineenä ja luo hyvän pohjan esimerkiksi lapsen kielen kehitykselle. Varhaislapsuus on myös keskeinen ajanjakso lapsen aivojen kehitykselle, sillä aivot ovat tuolloin erityisen muovautuvaisia ja vastaanottavaisia uusille taidoille ja kokemuksille. Musiikki, vuorovaikutus sekä kielellinen että aivojen neurologinen kehitys ovatkin vahvasti yhteydessä toisiinsa.

Toteutin tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kevään 2025 aikana. Tutkimustulokset osoittivat, että musiikilla sekä vanhempien ja lasten välisellä musiikillisella vuorovaikutuksella on lapsen kehityksen kannalta paljon positiivisia vaikutuksia.