Yliaktiivisen ja impulsiivisen lapsen kohtaaminen positiivisen pedagogiikan avulla varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämä kandidaatin tutkielma tarkastelee, miten varhaiskasvatuksessa voidaan tukea yliaktiivista ja impulsiivista lasta positiivisen pedagogiikan keinoin. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on teoreettisen viitekehyksen pohjalta esittää konkreettisia lähestymistapoja, joilla varhaiskasvatuksen opettajat voivat edistää yliaktiivisen ja impulsiivisen lapsen kasvua ja kehitystä positiivisen pedagogiikan avulla. Tämä kandidaatintutkielma avaa positiivisen psykologian ja -pedagogiikan perusteita ja määrittelee, mitä lapsen yliaktiivisuudella ja impulsiivisuudella tarkoitetaan. Keskeisten käsitteiden ymmärtäminen luo pohjaa tarkastella positiivisen pedagogiikan lähestymistapaa suhteessa yliaktiivisen ja impulsiivisen lapsen haasteisiin. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, mikä on mahdollistanut aiheen monipuolisen tarkastelun aiemman tutkimustiedon valossa.

Tutkielman tulokset osoittavat, että positiivinen pedagogiikka tarjoaa konkreettisia keinoja yliaktiivisen ja impulsiivisen lapsen tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Vaikka varhaiskasvatuksen ohjaavat asiakirjat eivät nimenomaisesti mainitse positiivista pedagogiikkaa, niissä näkyvät samansuuntaiset elementit, kuten myönteiset tunnekokemukset ja suhteet sekä sosiaalisen ympäristön ja lapsen positiivisen minäkäsityksen tukeminen. Turvallinen ja hyvinvoiva olo, myönteiset tunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät lapsen kehitystä.

Koska lapset viettävät suuren osan ajastaan varhaiskasvatuksessa, varhaiskasvatuksen opettajan vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys heidän kehityksessään. Varhaiskasvatuksen opettajan vuorovaikutus heijastaa lapselle niitä tunteita, jonka vaikutuksen alla lapsi viettää suuren osan päivästään. Tämän tutkielman tulokset korostavatkin positiivisen palautteen merkitystä yliaktiivisen ja impulsiivisen lapsen tukemisessa, sillä sen havaittiin edistävän lapsen myönteistä käyttäytymistä. Tulosten perusteella onkin olennaista tiedostaa haastavaa käytöstä omaavan lapsen kanssa toimiessa, että huomioitu käytös yleensä vahvistuu ja toistuu. Tulosten mukaan lapsen omien vahvuuksien tunnistaminen puolestaan tukee hänen itsetuntoaan ja itsevarmuuttaan, kun hän tiedostaa omat taitonsa.