Kvantitatiivinen tapaustutkimus organisaatiositoutumisen yhteydestä eNPS-arvoon

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan työntekijöiden nettosuositteluindeksin (eNPS) ja organisaatiositoutumisen eri muotojen välistä yhteyttä kohdeorganisaatiossa talvella 2025. eNPS-arvon positiivinen kehitys on määritelty kohdeorganisaatiossa meneillään olevan strategiakauden yhdeksi keskeisimmistä henkilöstöön liittyvistä tavoitteista. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa keskeiset organisaatiositoutumiseen vaikuttavat tekijät, jotka selittävät eNPS-arvon vaihtelua. Aihe on ajankohtainen, koska yhä useampi organisaatio hyödyntää eNPS-mittausta henkilöstötyytyväisyyden arvioinnissa, vaikka samaan aikaan mittaria on kritisoitu siitä, ettei se yksin paljasta suosittelun taustasyitä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan eNPS-arvon ja organisaatiositoutumisen yhteyttä Meyerin ja Allenin (1991) organisaatiositoutumisen viitekehyksen mukaisesti, joka jakaa organisaatiositoutumisen tunteen kolmeen ulottuvuuteen; tunnesitoutumiseen, jatkuvuussitoutumiseen ja normatiiviseen sitoutumiseen.

Tutkimus toteutettiin kohdeorganisaatiossa henkilöstökyselynä helmi-maaliskuussa vuonna 2025. Kyselyyn vastasi yhteensä 149 henkilöä, vastausprosentin ollessa 63 %. Tutkimustuloksia analysoitiin sekä korrelaatioanalyysin että regressioanalyysin keinoin. Regressioanalyyseista tässä tutkimuksessa käytettiin ordinaalista logistista regressioanalyysiä ennustamaan vastaajien eNPS-arvoa kolmen organisaatiositoutumisen muodon perusteella. Tunnesitoutumisella ja jatkuvuussitoutumisella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys eNPS-arvoon (p < 0.05). Tunnesitoutumisen kasvu pienensi todennäköisyyttä sijoittua alempiin eNPS-arvosanaluokkiin, kun taas jatkuvuussitoutumisen kasvu lisäsi todennäköisyyttä sijoittua ylempiin luokkiin. Normatiivisella sitoutumisella ei havaittu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta. Malli itsessään selitti noin 23,5 % eNPS-arvon vaihtelusta.

Tutkimuksen tieteellinen kontribuutio liittyy uuteen tietoon eNPS:n ja organisaatiositoutumisen muotojen yhteyksistä erityisesti kohdeorganisaation, sekä mahdollisesti laajemmin Suomen ja energiateollisuuden kontekstissa. Sekä tämä että aiemmat tutkimukset (esim. Legerstee, 2013; Yaneva, 2018) osoittavat, että eNPS heijastaa erityisesti tunnesitoutumista. Tämä johdonmukaisuus eri tutkimusten välillä viittaa siihen, että tunnesitoutumisen ja eNPS-arvon välinen yhteys on vahva sekä mahdollisesti yleistettävissä laajemminkin eri organisaatioihin ja toimialoihin. Tämä tutkimus täydentää aiempia tutkimuksia osoittamalla, että myös jatkuvuussitoutuminen voi selittää eNPS:n vaihtelua. Tutkimuksessa onnistuttiin myös parantamaan organisaatiositoutumisen mittarien luotettavuutta, Cronbachin alfa -kertoimien ylittäessä Legersteen (2013) vastaavan tutkimuksen arvot. Lisäksi tutkimus korostaa tarvetta hyödyntää eNPS:n rinnalla muita menetelmiä, kuten avoimia kysymyksiä, jotta organisaatiot voivat ymmärtää syvällisemmin, mitkä tekijät vaikuttavat työntekijöiden suositteluhalukkuuteen.