Varhaislapsuuden itsetunnon kehityksen vaikutus nuorisorikollisuuteen
Toiviala, Lotta (2025-05-12)
Toiviala, Lotta
L. Toiviala
12.05.2025
© 2025 Lotta Toiviala. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505123269
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202505123269
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on varhaislapsuuden itsetunnon kehityksen vaikutus nuorisorikollisuuteen. Tavoitteena on selvittää varhaislapsuuden itsetunnon kehityksen ja nuorisorikollisuuden välistä yhteyttä perheympäristön, vertaissuhteiden sekä mielenterveyden häiriöiden näkökulmista. Ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin pyritään laaja-alaisesti yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, kasvatuksessa ja sosiaalityössä, mutta syvempää ymmärrystä tarvitaan jo varhaislapsuudesta.
Tutkielman tutkimuskysymys on: ’’Millainen vaikutus varhaislapsuuden itsetunnon kehityksellä on nuorisorikollisuuteen?’’. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään itsetuntoa, varhaislapsuutta ja sen itsetunnon kehitystä sekä nuorisorikollisuutta. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona on käytetty aiempia artikkeleita, tutkimuksia ja e-kirjoja.
Tulokset osoittavat, että varhaislapsuuden itsetunnon kehityksellä on merkittävä ja monisyinen yhteys nuorisorikollisuuteen. Sekä matala että korkea, mutta epävakaa itsetunto voivat altistaa rikolliselle käyttäytymiselle, vaikkakin rikollisuuden muoto vaihtelee itsetunnon laadun mukaan. Kasvuympäristön ja varhaisten kiintymyssuhteiden laatu on keskeinen tekijä itsetunnon kehittymisessä. Varhaiset negatiiviset kokemukset voivat altistaa tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmille. Lisäksi nuoruusiän vertaissuhteet voivat lisätä rikollisuuden riskiä, jos nuori hakee hyväksyntää rikollisista piireistä. Matala itsetunto ja siihen liittyvät mielenterveyden häiriöt korostavat varhaisen tuen merkitystä rikollisen käyttäytymisen ehkäisemisessä.
Tulosten perusteella on tärkeää korostaa varhaiskasvatuksen roolia, sillä negatiivinen perheympäristö voi vaikuttaa haitallisesti lapsen itsetunnon kehitykseen. Päiväkoti voi tarjota lapselle tärkeän ympäristön, jossa hän saa aikuisen huomiota, huolenpitoa ja emotionaalista tukea. Varhaiskasvatuksen koulutuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota psykologian ja erityispedagogiikan opintosisältöihin. Aihe on yhteiskunnallisesti ajankohtainen ja vaatii laajempaa huomiota sekä tutkimuksen että käytännön tasolla. Jatkotutkimuksena tulisi tarkastella varhaiskasvatuksen roolia ennaltaehkäisevänä tekijänä nuorisorikollisuuden näkökulmasta.
Tutkielman tutkimuskysymys on: ’’Millainen vaikutus varhaislapsuuden itsetunnon kehityksellä on nuorisorikollisuuteen?’’. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään itsetuntoa, varhaislapsuutta ja sen itsetunnon kehitystä sekä nuorisorikollisuutta. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona on käytetty aiempia artikkeleita, tutkimuksia ja e-kirjoja.
Tulokset osoittavat, että varhaislapsuuden itsetunnon kehityksellä on merkittävä ja monisyinen yhteys nuorisorikollisuuteen. Sekä matala että korkea, mutta epävakaa itsetunto voivat altistaa rikolliselle käyttäytymiselle, vaikkakin rikollisuuden muoto vaihtelee itsetunnon laadun mukaan. Kasvuympäristön ja varhaisten kiintymyssuhteiden laatu on keskeinen tekijä itsetunnon kehittymisessä. Varhaiset negatiiviset kokemukset voivat altistaa tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmille. Lisäksi nuoruusiän vertaissuhteet voivat lisätä rikollisuuden riskiä, jos nuori hakee hyväksyntää rikollisista piireistä. Matala itsetunto ja siihen liittyvät mielenterveyden häiriöt korostavat varhaisen tuen merkitystä rikollisen käyttäytymisen ehkäisemisessä.
Tulosten perusteella on tärkeää korostaa varhaiskasvatuksen roolia, sillä negatiivinen perheympäristö voi vaikuttaa haitallisesti lapsen itsetunnon kehitykseen. Päiväkoti voi tarjota lapselle tärkeän ympäristön, jossa hän saa aikuisen huomiota, huolenpitoa ja emotionaalista tukea. Varhaiskasvatuksen koulutuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota psykologian ja erityispedagogiikan opintosisältöihin. Aihe on yhteiskunnallisesti ajankohtainen ja vaatii laajempaa huomiota sekä tutkimuksen että käytännön tasolla. Jatkotutkimuksena tulisi tarkastella varhaiskasvatuksen roolia ennaltaehkäisevänä tekijänä nuorisorikollisuuden näkökulmasta.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38618]