Yläkoulujen tarjoamat tukitoimet kouluakäymättömien oppilaiden opiskelun tueksi

Abstract

Kouluakäymättömyys ja koulupoissaolot ovat lisääntyneet Suomessa huolestuttavasti viime vuosina. Ilmiö korostuu erityisesti yläkouluissa ja tilanne on herättänyt huolta opetusalan henkilöstön keskuudessa. Arvioiden mukaan Suomessa on noin 4000 kouluakäymätöntä yläkoululaista. Koulupoissaolojen taustalla olevat syyt voivat liittyä yksilöön, perheeseen, kouluun tai yhteiskuntaan, joten syiden selvittäminen on tärkeää. Kouluakäymättömyys vaikuttaa lähes aina kielteisesti oppilaan hyvinvointiin ja oppimiseen, joten siihen täytyy puuttua mahdollisimman varhain.

Tämä tutkielma tarkastelee, millaisia tukitoimia Suomen yläkouluissa tarjotaan kouluakäymättömille oppilaille ja miten tukitoimien vaikuttavuutta arvioidaan. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto koostui kuudesta etäyhteydellä toteutetusta henkilöhaastattelusta. Haastateltavista henkilöistä neljä toimi erityisluokanopettajana, yksi laaja-alaisena erityisopettajana ja yksi koulun johtajana sekä opetustoimen koordinaattorina. Kaikki haastateltavat kohtasivat työssään kouluakäymättömyyttä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kouluakäymättömiä oppilaita tuetaan yläkouluissa kokonaisvaltaisesti hyödyntämällä joustavia opetusjärjestelyitä ja yksilöllisiä ratkaisuja. Poissaoloja seurataan systemaattisesti ja opettajat käyttävät kunnallisia toimintamalleja poissaoloihin puuttumisen apuna. Moniammatillinen yhteistyö sekä tiivis huoltajien ja koulun välinen yhteistyö ovat keskeisiä tukikeinoja. Opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutussuhteeseen panostetaan ja kouluun kiinnittymistä tuetaan erilaisilla keinoilla. Tukitoimien vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisesti moniammatillisissa palavereissa. Kouluakäymättömiä oppilaita opiskelee yleisopetuksessa, pienryhmissä sekä erityisesti kouluakäymättömille oppilaille perustetuissa pienryhmissä. Kouluissa on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti ennaltaehkäiseviin toimiin ja varhaiseen puuttumiseen, jotta kouluakäymättömyyttä voidaan vähentää. Koulun toimintakulttuuria tulee kehittää enemmän läsnäoloa tukevaksi ja kouluun kiinnittymistä vahvistavaksi.