Lukion henkilöstön välinen yhteistyö ja sen kehittäminen erityisopettajan silmin

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka erityisopettajat toteuttavat yhteistyötä lukiossa muun henkilöstön kanssa sekä mitä kehitystarpeita yhteistyön toteuttamiseen liittyy. Erityisopettajan ja lukion henkilöstön välisestä yhteistyöstä on verrattain vähän tutkimusta, sillä erityisopettajan rooli on lukiossa melko uusi, eikä yhteistyö ole vakiintunut henkilöstön työnkuvaan.

Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta (n=6) lukion erityisopettajaa ympäri Suomen. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2024 etäyhteydellä. Aineiston keruun jälkeen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulokset osoittivat, että lukiossa erityisopettajat toteuttivat laajasti erilaisia yhteistyömuotoja henkilöstön kesken. Yhteistyötä toteutettiin seitsemän eri yhteistyömuodon keinoin, joita olivat konsultatiivinen yhteistyö, yhteisopetus, monialainen yhteistyö, hallinnon yhteistyö ja tuki, kehittämistyö, yhteisöllinen työ sekä ammatillinen verkostoituminen. Kaikkia yhteistyömuotoja yhdisti tiedon jakaminen.

Yhteistyön kehittäminen ilmeni monivaiheisena prosessina, joka edellytti erityisopettajien mukaan monien tekijöiden huomioimista. Yhteistyön kehittämiselle löydettiin kolme yläkategoriaa: kehittämiseen vaikuttavat tekijät, tavat kehittää sekä kehittämiskohteet. Kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä olivat erityisopettajan roolin tunnistaminen, kollegan arvostaminen, tunteminen ja tukeminen, yhteistyön hyötyjen tunnistaminen, avoin vuorovaikutus ja ratkaisukeskeisyys, matala kynnys yhteistyöhön, vastavuoroisuus, työtilojen lähekkäinen sijainti, toimintakulttuuri, hallinnon tuki sekä resurssit. Kehittämiskohteiksi tunnistettiin samanaikaisopetus, resurssit, aikataulutus, asenteet, käytänteiden eroavaisuudet sekä toimintakulttuuri. Yhteistyön kehittämisen tavoiksi havaittiin haasteiden tunnistaminen, käytänteiden tarkastelu ja kehittäminen, dialogi, yhteistyön jalkauttaminen vähitellen, osapuolten osaamisen ja asiantuntemuksen esiin tuominen, yhteisen toimintakulttuurin rakentaminen, johdon rooli sekä hanketyö.

The aim of this thesis was to find out how special education teachers collaborate with other staff in upper secondary schools and what needs to be done to improve this collaboration. There is relatively little research on collaboration between special education teachers and staff in upper secondary schools, as the role of special education teacher is relatively new in upper secondary schools and collaboration is not well established in the staff’s job description.

The thesis has been carried out as a qualitative study. The data was collected by interviewing six (n=6) special education teachers from upper secondary schools from all over Finland. The interviews were conducted remotely in December 2024. After data collection, the data was analysed using data-driven content analysis.

The results showed that in upper secondary schools, special needs teachers implemented a wide range of different forms of collaboration with staff. There were seven different forms of collaboration: consultative collaboration, co-teaching, interdisciplinary collaboration, administrative collaboration and support, development work, community work and professional networking. The common feature of all these forms of cooperation was the sharing of knowledge.

The development of cooperation was a multiphase process, which, according to the special needs teachers, required the consideration of many factors. Three main categories were identified for the development of cooperation: factors influencing development, ways of developing and targets for development. Factors influencing development were: recognition of the role of the special needs teacher, valuing, knowing and supporting colleagues, recognizing the benefits of collaboration, open and solution-focused interaction, low threshold for collaboration, reciprocity, working spaces located close to each other, culture, administrative support and resources. Concurrent learning, resources, scheduling, attitudes, differences in practice and culture were identified as areas for improvement. Identifying challenges, reviewing and developing practices, dialogue, gradual introduction of cooperation, bringing out the skills and expertise of the partners, building a common culture, the role of management and project work were identified as ways of developing cooperation.