Vanhemmuustyylien vaikutus nuorten koulumenestykseen

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan vanhemmuustyylien vaikutusta nuorten koulumenestykseen kuvailevan kirjallisuuskatsauksen kautta. Aihe on ajankohtainen, sillä suomalaisten nuorten oppimistulokset ovat heikentyneet viime vuosien aikana. Koulumenestys on keskeinen tekijä yksilön myöhemmälle koulutustasolle, työuralle ja sosioekonomiselle asemalle. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin autoritaarinen, auktoritatiivinen, salliva ja laiminlyövä vanhemmuustyyli vaikuttavat nuorten oppimistuloksiin ja koulumenestykseen.

Koulumenestys käsitteenä kattaa oppimisen eri osa-alueita ja on keskeinen yksilön elämässä, mutta myös yhteiskunnassa. Koulumenestykseen vaikuttavat tekijät voidaan jakaa yksilön sisäisiin tekijöihin sekä ympäristötekijöihin. Yksilön sisäisiin tekijöihin kuuluvat älykkyys, motivaatio, temperamentti ja minäpystyvyys. Ympäristötekijöihin taas kuuluvat perhetausta, vanhempien koulutustaso ja kouluympäristö. Tämän jälkeen tarkastellaan vanhemmuutta ja neljää eri vanhemmuustyyliä, jotka pohjautuvat Diana Baumrindin tutkimuksiin. Vanhemmuustyylillä tarkoitetaan vanhemman ja lapsen välistä yleistä tunneilmapiiriä.

Tutkielmaan on valittu yhteensä kahdeksan vertaisarvioitua tutkimusta, jotka käsittelevät vanhemmuustyylien yhteyttä nuorten koulumenestykseen. Tutkimusten perusteella auktoritatiivinen vanhemmuustyyli, jolle ominaista on lämmin vuorovaikutus yhdistettynä selkeisiin rajoihin ja johdonmukaisiin odotuksiin, tukee nuorten koulumenestystä tehokkaimmin. Useissa tutkimuksissa havaittiin, että tämä vanhemmuustyyli vahvistaa nuoren akateemista itseluottamusta, motivaatiota ja vertaissuhteita, mikä puolestaan edistää oppimistuloksia. Autoritaarinen, salliva ja laiminlyövä vanhemmuustyyli olivat yhteydessä heikompaan koulumenestykseen, vaikka kulttuurisia eroja havaittiin etenkin autoritaarisen kasvatuksen osalta.