Humanistista käsienheiluttelua vai sanoittamattomia taitoja? : geneeristen taitojen erityisasema humanististen korkeakoulututkintojen työelämärelevanssissa

Abstract

Humanistisiin tieteisiin liittyen on keksitty ehkä jopa halventava termi kuvaamaan tieteenalan abstraktia luonnetta: ”humanistinen käsienheiluttelu”. Tutkimukseni tavoitteena on löytää, millaisia taitoja humanististen alojen korkeakoulututkinnot tarjoavat ja millä tavoin näiden taitojen työelämärelevanssi ilmenee. Käytännössä siis pohdin näiden alojen määrittelyä sekä asemaa korkeakoulutavoitteiden historiallisen ja erityisesti nykyisen viitekehyksen valossa. Tämän kontekstin myötä voidaan tarkastella, miten työelämärelevantit taidot oikeastaan ilmenevät nimenomaan humanistisia aloja tarkastellessa.

Hallinnollisesti humanistiset alat ja niiden opetustavoitteet ovat heterogeenisiä, mutta niitä yhdistää alojen yleiset opetustavoitteet. Näiden voidaan nähdä painottavan yleissivistävämpää osaamista. Tässä tutkielmassa humanistiset alat ovat tarkastelussa erityisesti kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen luokittelun mukaan, sillä yleisesti ottaen yhteiskunnallinen keskustelu, uraseurannat ja tutkimukset mukailevat tätä jaottelua. Mukana on myös laajempi konteksti siitä, miten humanismia ollaan historiallisesti ja tieteenteorettisesti luokiteltu sekä millä tavoin korkeakoulupoliittinen historia on ohjannut edellä mainittuja seikkoja. On olemassa tutkimuksellista näyttöä siitä, että geneeriset taidot itsessään ovat korkealla tasolla humanistisilla aloilla. Tutkimuksista voidaan kuitenkin huomata, että geneeristen taitojen tasosta huolimatta opiskelijoiden omat kokemukset ovat vaihtelevia. Lisäksi geneeristen taitojen tasosta sekä muodosta voidaan huomata humanististen alojen sopivan hyvin generalistialojen laajan osaamisen muottiin. Geneeriset taidot ovat määritelmällisesti tärkeässä roolissa korkeakoulualasta riippumatta, mutta niiden merkitys selkeästi korostuu aloilla, joilla ei valmistuta tiettyyn ammattiin. Työelämärelevanssi opinoissa yhdistää geneerisiä taitoja ja substanssiosaamista. Tutkielmassa kuitenkin ilmenee, että humanististen alojen luontaiset piirteet voivat aiheuttaa vaikeuksia työelämärelevanssin suhteen opinnoissa. Kaiken kaikkiaan tämän tutkielman ei ole tarkoitus olla yksi puolustuspuhe lisää humanistisille aloille, sillä niitä on jo riittävästi. Tutkielmassa havainnollistuu se, miten korkeakoulutuksen tavoitteet ovat muuttuneet sekä millaiseen asemaan se on saattanut humanistiset alat.