Opettajien oppimisen itsesäätelytaidot ja digipedagoginen osaaminen

Abstract

Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisia yhteyksiä opettajien oppimisen itsesäätelytaidoilla on heidän digipedagogiseen osaamiseensa ja miten näitä taitoja voidaan kehittää ammatillisen kehittymisen näkökulmasta. Itsesäätelyyn perustuvassa oppimisessa oppija on itse aktiivinen toimija, jolla on kykyä asettaa tavoitteita ja toimia suunnitelmallisesti niiden saavuttamiseksi. Opettajien omat oppimisen itsesäätelytaidot vaikuttavat heidän kykyynsä tunnistaa, mallintaa ja tukea oppijoiden oppimisen itsesäätelyä. Opettajilla on itsesäätelyä tukevassa oppimisessa rooli paitsi oppijoina myös oppimisen ohjaajina ja toteuttajina.

Suomalaisessa koulutuksessa digitalisaatio konkretisoitui erityisesti vuonna 2016, kun silloinen hallitus käynnisti peruskouluissa digiloikka-hankkeen, jonka tarkoituksena oli vauhdittaa uusien oppimisympäristöjen ja digitaalisten materiaalien käyttöä peruskoulutasolla. Jotta koulutuksen digitalisaatiota voidaan ymmärtää laajasti ilmiönä, on oleellista tarkastella opettajien digipedagogisia taitoja ja niiden merkitystä ammatillisen kehittymisen näkökulmasta.

Digipedagogisella osaamisella tarkoitetaan opettajien kykyä integroida erilaisia digitaalisia välineitä ja teknologioita osaksi opetuskäytänteitä. Digipedagogisia taitoja ovat erityisesti teknologian valinta, teknologian hyödyntäminen, digitaalisen oppimisen hallinta ja digitaalisen kansalaisuuden edistäminen.

Opettajien tarvitsemaa tietoa ja taitoa voidaan jäsentää TPACK-mallin avulla, joka yhdistää kolme keskeistä opettajan työnkuvan osa-aluetta: teknologinen, pedagoginen ja sisällöllinen tieto. Tässä kandidaatintutkielmassa mallia käytetään jäsentämään opettajan osaamisen osa-alueiden välisiä yhteyksiä ja sitä, miten teknologian kehitys vaikuttaa siihen.

Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka keskeinen tavoite on kehittää olemassa olevaa teoriaa ja rakentaa sen avulla myös uutta. Tutkielman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa opettajien oppimisen itsesäätelytaidoista ja digipedagogisesta osaamisesta yhdistämällä aiempaa tutkimusta näistä aiheista eri konteksteissa. Lähdeaineistona on käytetty alan merkittäviä käsikirjoja, oppaita sekä tieteellisiä tutkimusartikkeleita.

Tulosten mukaan itsesäätöisen oppimisen taitojen merkitys korostuu, kun teknologioita integroidaan osaksi luokkahuonetyöskentelyä. Opettajien itsesäätöisen oppimisen taitoja olisi tärkeä tukea jo opettajankoulutuksesta lähtien, ja opettajien metakognitiivisia taitoja tulisikin parantaa erilaisten koulutusten kautta. Eniten opettajat kaipaavat tukea teknologian tehokkaaseen integrointiin osana opetusta. Tulevaisuudessa tutkimus itsesäätöisen oppimisen taidoista ja digipedagogisen osaamisen yhteyksistä on yhä tarpeen, jotta digipedagogisen osaamisen edellytyksiä voitaisiin tunnistaa ja ymmärtää paremmin.