Saamelaiset varhaisissa Lapin kuvauksissa

Abstract

Tutkielma käsittelee käsityksiä saamelaisista ja saamelaisesta kulttuurista varhaisessa Lappia koskevassa kirjallisuudessa. Tutkielman tarkoitus on tarkastella kirjallisuudessa esiintyviä käsityksiä. Käsitys saamelaisista muodostetaan tekstiaineistosta poimittujen heitä koskevien ilmausten kautta. Tutkielma tuo tarkasteltavaksi negatiivisten ja positiivisten saamelaisista käytettyjen sanallisten ilmaisujen kokonaisuuden. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan käsitystä naisista ja miehistä sukupuolista esitettyjen termien kautta.

Tutkielman pääaineisto koostuu Johannes Schefferuksen (1621–1679), Samuli Paulaharjun (1875–1944), Toivo Ilmari Itkosen (1891–1968) ja Johan Ervastin (1705–1737) tuottamasta Suomen Lappia koskevasta kirjallisuudesta. Kirjallisuuslähteissä on mukana sekä tieteellisiä kuvauksia, että kaunokirjallisuutta. Kirjallisuuslähteet ovat koostettu 1600-, 1700-, sekä 1900-luvuilla. Tutkielman lähdekirjallisuuden on kääntänyt Tuomo Itkonen.

Käytän tutkielmani ohjaavana metodina käsiteanalyysiä. Käsiteanalyysin avulla muodostan käsityksen tarkasteltavan ja tarkastelijan välisestä suhteesta. Tutkielma on käytännössä toteutettu siten, että olen nostanut termit esiin aineiston sisältämästä tekstistä ja kirjoittajien käyttämistä lauseista. Tässä tutkielmassa saamelaisia kuvaavia ilmauksia kutsutaan määritteiksi. Määriteet olen jaotellut yhteisöllisiksi ja yksilöllisiksi määritteiksi. Yhteisölliset määritteet kuvaavat saamelaisia kansana tai paikallisena yhteisönä. Yksilölliset määritteet kuvaavat yksittäisiä henkilöitä ja heidän ominaisuuksiaan. Olen koonnut määritteet taulukoihin, jossa ne esiintyvät omissa kategorioissaan.

Kaikki löytämäni määritteet olivat arvolatautuneita. Kaikki kirjoittajat suhteuttivat kuvaamaansa saamelaista kulttuuria omaan arvomaailmaansa. Tarkastellessa kokonaiskuvaa siitä, millainen kuva saamelaisista muodostui kansana, negatiivisia määritteitä esiintyi positiivisia määritteitä enemmän. Käytettyjen määritteiden kautta sukupuolten roolit eivät hahmottuneet tasa-arvoisina. Kirjallisuuden sisältämä tieto omaisuuden perimisestä oli ristiriitaista. Naisten kerrottiin olevan osa myötäjäisiään, vaikka toisaalta naisen omaisuudeksi laskettiin porot. Molempien sukupuolten kerrottiin jakavan porojen korvamerkkejä jälkeläisilleen. Sukupuolten perimyskäytännöt riippuivat siitä, miltä alueelta tieto oli kerätty. Elinkeinon osalta naisten ja miesten työt olivat samankaltaisia ja elinkeinon harjoittaminen oli keskeinen molempien sukupuolten elämässä.