”Vakiintuva valtiovalta ja saamenmaa, muutoksien tuulet ja hankaluudet” : analyysi koskien saamelaisten asutusta ja maankäyttöä teoksissa Lapinmaata jakamassa ja Saamelaiset suomalaiset - kohtaamisia 1896–1953

Abstract

Saamelaisten asutukseen ja maankäyttöön liittyvät kysymykset ovat saaneet merkittävän määrän huomiota, ja olleet kiivaan keskustelun kohteena viime vuosikymmenien ajan. Kiistat ovat käsitelleet saamelaisten historiallisten perinteisten tapaoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista hallituksen toimesta heidän kotiseutualueellaan. Saamelaiskäräjät ovat sitä mieltä, että saamelaisalueen maat on ilman julki tuotuja perusteita ja ilman perustuslain myötävaikutusta siirretty aikaisemmilta omistajiltaan valtion muodolliseen omistukseen.

Analysoin tässä tutkielmassa Lapin pohjoisimpien kuntien (Inari, Utsjoki ja Enontekiö) isojakoprosessia sekä asutusta ja maankäyttöä käsittelevää kirjallisuutta. Isojako oli prosessi, jossa yhteiset maat, vedet ja laidunalueet koottiin yksityisomistukseen. Erityisinä tavoitteina oli selvittää, miten kirjoittajat käsittävät Lapin asuttamisprosessin vaikutuksen paikallisväestöön, isojaon, perinteiset tapaoikeudet ja miten heidän tulkintansa eroavat toisistaan.

Teoreettisena viitekehyksenä käytin konstruktionistista näkökulmaa historiankirjoituksessa sekä narratiivisten rakenteiden vaikutusta. Konstruktionistisen näkökulman lähtökohtana on tarkastella tutkittavaa ilmiötä sen perusteella, miten ihmiset asian verbalisoivat eli miten asiasta kerrotaan rakentaa heidän todellisuuskäsityksensä. Tutkimusmetodeina käytin kvalitatiivisia metodeja, kuten tekstianalyysia, diskurssianalyysia ja lähdekritiikkiä. Kielenkäyttö ja konstruktionismi on kollektiivisen todellisuuden rakentumisen kannalta analyysiani ohjaava periaate.

Aineistona käytin kahta teosta: Aarre Terho (toim.) Lapinmaata jakamassa - Maanmittausneuvos Antti Pohjolan muistelmat (1995), sekä Veli-Pekka Lehtolan teosta Saamelaiset suomalaiset – kohtaamisia 1896–1953 (2012). Pohjolan teos käsittelee saamelaisalueen isojako- ja vesirajankäyntitoimituksia maanmittarin näkökulmasta. Lehtolan teos käsittelee tapahtumia saamelaisten näkökulmasta. Analyysia tukevana aineistona käytin tieteellisiä artikkeleita sekä väitöskirjoja.

Pohjolan ja Lehtolan tulkinnoissa koskien asutusta ja maankäyttöä on merkittäviä eroja. Pohjola uskoo, että saamelaiset tapaoikeudet ja niihin liittyvät nautinnat kuolivat lapinkylien myötä vuosisatoja sitten ja ovat nykyhetkessä merkityksettömiä. Isojaon hän kokee neutraalina kiinteistötoimituksena, jolla ei ollut negatiivisia vaikutuksia saamelaisyhteisöön. Lehtola uskoo, että valtio ohitti ja sivuutti saamelaisten perinteiset tapaoikeudet, kehitellessään omia maankäyttönsä tapoja ja tuodessaan ne Lapin pohjoisimpiin kuntiin. Isojakoprosessin hän tulkitsee saamelaisten näkökulmasta negatiivisena, hyväksikäytön mahdollistavana ja tapaoikeuksien murenemiseen johtavana prosessina.