Euroskeptisyys alueellisena ilmiönä, esimerkkinä Suomi

Abstract

Euroskeptismi ja populismi ovat ilmiöinä nostanut päätään huomattavasti 2010-luvulle tultaessa. Kansalaiset ympäri Eurooppaa ovat tyytymättömiä perinteiseen politiikantekoon ja hakevat muutosta tähän äänestämällä euroskeptisiä ja populistia puolueita. Kirjallisuudessa nimenomaan alueiden maantieteelliset ominaisuudet on tunnistettu olevan selkeitä ja hyviä indikaattoreita euroskeptisen äänen puolesta. Euroskeptistä ja populistista ääntä eurooppalaisessa mittakaavassa ajaa ”alueiden kosto”, jossa alueet, jotka ovat nähneet parempia päiviä nimenomaan taloudellisesta näkökulmasta, kostavat äänestämällä populistisia ja euroskeptisiä puolueita.

Aluekehityksen ja -politiikan yhteys euroskeptismin ilmenemiseen on huomattava; EU:n koheesiopoliittisilla rahoituksilla sekä hallinnon laatuun panostamalla voidaan vähentää euroskeptismiä ja parantaa talouden ja työllisyyden näkymiä jälkeenjääneillä alueilla. Kuitenkin päinvastainenkin vaikutus on havaittavissa jos aluekehitystä ja -politiikkaa tehdään ainoastaan hyödyttämään jo hyvinvoivia ja ”merkityksellisiä” alueita. Alueellisen kehitysloukun merkitys euroskeptismin ilmenemiseen alueella on myös havaittu. Kehitysloukussa olevat alueet äänestävät todennäköisemmin euroskeptisesti kuin ne alueet, jotka eivät ole loukussa. Tämän lisäksi mitä pitempään alue on kehitysloukussa, sitä euroskeptisemmäksi alue saattaa muuttua.

Tämän tutkielman tavoitteena oli tuoda esille euroskeptismin ilmentymiä varsinkin Suomen kontekstissa. Suomessa euroskeptismillä ja populismilla on pitkät juuret varsinkin maan harvaan asutulla maaseudulla Pohjois- sekä Itä-Suomessa. Suomen maaseudun puolueen agraaripopulismi jatkui Perussuomalaisten muodossa 2000-luvulla ja nousi merkittäväksi ilmiöksi 2011 jytkyvaalien jälkeen. Alueellisesti tarkasteltuna Etelä-Suomen Satakunnassa ja Hämeessä Perussuomalaisten kannatus oli suurinta ja Pohjois-Suomessa Lapin ja Oulun vaalipiirien alueilla suurinta. Etelässä euroskeptismi seurasi muuta Eurooppaa alueiden kostossa taantuvien entisten teollisuusalueiden voimin, kun taas pohjoisessa populismi ja euroskeptismi vaikuttaa olevan suosittua taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Mielenkiintoisiksi jatkokysymyksiksi tunnistettiin agraaripopulismin historian jättämän perinnön merkitys Perussuomalaisten suurteen kannatukseen nykyään sekä pohjoisen ja etelän välinen valtasuhteiden merkitys tyytymättömyyteen. Tämän lisäksi alueellisen kehitysloukun sekä EU-tuen yhteys euroskeptismiin vaikuttaa olevan Suomen kontekstissa eroavainen muuhun Eurooppaan verrattuna, joka luo tarpeen jatkotutkimukselle.