Biologiset reumalääkkeet ja niiden vaikutukset parodontaalisairauksiin, gingiviittiin ja parodontiittiin

Abstract

Tässä syventävien opintojen tutkielmassa käsittelen kirjallisuuskatsauksena biologisten reumalääkkeiden vaikutusta parodontaalisairauksiin, gingiviittin ja parodontiittiin. Nivelreuma ja parodontiittti ovat molemmat kroonisia inflammatorisia sairauksia, joissa tulehdusta kiihdyttävät ja ylläpitävät useat samat proinflammatoriset sytokiinit. Parodontiitilla ja nivelreumalla on todettu kaksisuuntainen vuorovaikutussuhde; aktiivinen nivelreuma pahentaa parodontiittia ja parodontiittipotilailla on suurentunut riski sairastua nivelreumaan ja heillä nivelreuma on yleensä vaikeampi kuin parodontaalisesti terveillä nivelreumapotilailla. Parodontologisen hoidon on todettu vähentävän myös nivelreuman aktiivisuutta. Useiden tutkimusten mukaan nivelreumapotilaiden parodontiumin tulehdus lievittyy biologisilla reumalääkkeillä. TNF-α:n ja IL-6:n estäjähoidot vähensivät merkittävästi parodontiittia sairastavien nivelreumapotilaiden ientaskusyvyyksiä ja ienverenvuotoa taskumittausten yhteydessä. Kaikissa tutkimuksissa positiivista vaikutusta parodontiittiin ei todettu. Tutkimustulosten ristiriitaisuus voi johtua mm. tutkimusten pienistä otoskoista ja ei-satunnaistetuista tutkimusasetelmista. Tarvitaan lisää satunnaistettuja tutkimuksia biologisten reumalääkkeiden vaikutuksesta parodontaalisairauksiin sekä niiden käyttöturvallisuudesta systeemisesti terveillä parodontiittipotilailla jotta tulevaisuudessa parodontaalisairauksia voitaisiin hoitaa esimerkiksi paikallisesti vaikuttavalla biologisella lääkkeellä.