Liikuntarajoitteisten lasten fyysinen aktiivisuus varhaiskasvatuksessa : havaintoja ja huoltajien kokemuksia

Abstract

Fyysinen aktiivisuus tukee olennaisesti lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Varhaiskasvatuksessa sen tukeminen on erityisen tärkeää, jotta jokaisella lapsella olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet liikkua myös silloin, kun lapsen liikkumista rajoittaa jonkinlainen toimintakyvyn haaste. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella ja selvittää liikuntarajoitteisten lasten fyysistä aktiivisuutta varhaiskasvatuksessa sekä siihen vaikuttavia yksilöllisiä, sosiaalisia ja ympäristöllisiä tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millä tavoin liikuntarajoitteiset lapset ovat fyysisesti aktiivisia varhaiskasvatuksen arjessa sekä, mitkä tekijät edistävät tai estävät heidän liikkumistaan.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto koostui havainnoista ja huoltajakyselystä, jotka kerättiin vuoden 2025 alussa. Havainnointia toteutettiin kolmen varhaiskasvatuspäivän ajan eräässä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa päiväkodissa. Havainnoinnin aikana seurattiin yhden liikuntarajoitteisen lapsen varhaiskasvatusarkea. Huoltajakysely lähetettiin sähköpostitse eri organisaatioille liikuntarajoitteisten lasten huoltajien tavoittamiseksi ja kyselyyn saatiin 22 analysoitavissa olevaa vastausta. Aineistot analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi sosioekologinen malli, joka jakaa fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät eri tasoille.

Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli liikuntarajoitteisen lapsen fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Tutkimustulosten mukaan liikuntarajoitteisen lapsen fyysinen aktiivisuus näyttäytyi varhaiskasvatuksessa vähäisempänä verrattuna ikätovereihin. Lapsen aktiivisuutta varhaiskasvatuksessa edistivät esimerkiksi liikkumisen mielekkyys, kasvattajien tuki, esteetön varhaiskasvatusympäristö ja apuvälineiden saatavuus. Estäviä tekijöitä olivat muun muassa lapsen henkilökohtaiset toimintakyvyn haasteet, varhaiskasvatuksen henkilöstön riittämätön osaaminen ja apuvälineiden puute.

Tutkimus tarjoaa käyttökelpoista ja sovellettavaa tietoa liikuntarajoitteisen lapsen liikkumista tukevien käytänteiden kehittämiseksi varhaiskasvatuksessa. Aineiston pienestä koosta johtuen tulokset eivät ole yleistettävissä. Aihepiiriä tulee jatkossa tutkia laajemman aineiston avulla. Lisäksi jatkotutkimuksissa tulisi kuulua myös liikuntarajoitteisten lasten oma ääni, mikä edistäisi lasten yhdenvartaisuuden toteutumista varhaiskasvatuksessa.